Entinen uusnatsijohtaja: Viha ei kannata
Jyväskylän Kirkkopuistossa järjestettiin Unelmasta totta – rasismin vastainen mielenosoitus Suomen Vastarintaliikkeen väkivaltaiseksi muuttuneen mielenilmauksen vuoksi 5. elokuuta 2015. Myös Suomen Vastarintaliikkeen entinen johtaja Henrik Holappa on sanoutunut irti ääriajattelusta ja rasismista. Kuva: Tommi Anttonen / STT-Lehtikuva

Jyväskylän Kirkkopuistossa järjestettiin Unelmasta totta – rasismin vastainen mielenosoitus Suomen Vastarintaliikkeen väkivaltaiseksi muuttuneen mielenilmauksen vuoksi 5. elokuuta 2015. Myös Suomen Vastarintaliikkeen entinen johtaja Henrik Holappa on sanoutunut irti ääriajattelusta ja rasismista. Kuva: Tommi Anttonen / STT-Lehtikuva

Entinen uusnatsijohtaja: Viha ei kannata

Esa Henrik Holappa on äärioikeistolaisen Suomen vastarintaliikkeen perustajajäsen ja sen ensimmäinen johtaja. Entinen uusnatsi on kulkenut pitkän tien, luopunut ääriajattelusta ja julkaissut aiheesta muistelmat.

Perhe, harvat ystävät tai edes koulukiusaaminen eivät tehneet Esa Henrik Holapasta uusnatsia. Hänestä tuli uusnatsi, koska oli houkutuksille avoin ja halusi saavuttaa ihailemansa ryhmän hyväksynnän.

”Radikalisoitumiseni alkoi aivan tavallisesta historian, erityisesti sotahistorian, kirjojen lukemisesta ja opiskelusta. Pidin itseäni militaristina, ja pian huomasinkin löytäväni yhtäläisyyksiä ajatusmaailmastani Adolf Hitlerin natsi-Saksasta”, Holappa kertoo.

Nuorena hän oli jopa hetken mukana Oulussa skinheadien porukassa, mutta pettyi ryhmän ideologiattomuuteen. Skinien toiminta näyttäytyi lähinnä valkoisen vallan musiikin kuunteluna, alkoholin juomisena, maahanmuuttajiin tai heidän omistamiinsa yrityksiin kohdistuneina ilkivallantekoina ja tappeluina.
 

Uskoin ihmisten väliseen hierarkkisuuteen – eli, että jotkut ovat parempia kuin toiset."


”Aivan alussa en osannut osoittaa, mikä yhteiskunnassa tarkalleen ottaen oli vikana. Kiinnostukseni oli syvää ihailua natsismia kohtaan. Lopulta toimintani muuttui ideologisemmaksi, ja siinä samassa aloin erityisesti uskoa yhteiskunnan syrjivän suomalaisia ja äärikansallismielisiä, jolloin ainoana ratkaisuna pidin natsiliikkeen perustamista.”

Hän teki pesäeron itsensä kaltaisten uusnatsien ja skinheadien välillä. Hänestä tuli skinheadeista poiskasvanut natsi-ideologi, joka kirjoitti internetin äärioikeistolaisille keskustelupalstoille kansallissosialismia ihannoivia kirjoituksia.

”Kielteinen ja rasistinen suhtautumiseni maahanmuuttajia kohtaan johtui myös täydellisestä typeryydestä. Uskoin ihmisten väliseen hierarkkisuuteen – eli, että jotkut ovat parempia kuin toiset. Näille ajatuksille ei ole olemassa mitään perusteita, vaikka niitä pyrinkin selittämään jollakin ihmeellisellä rotubiologialla."

Esa Henrik Holappa on kolmekymppisenä päässyt ääriajattelusta eroon.


Yhteyksiä ääriliikkeiden johtajiin ympäri maailmaa

Aikanaan Holappa loi kansainvälisiä yhteyksiä ja oli kirjeenvaihdossa uusnatsijohtajien ja jopa rasismirikoksista tuomittujen, vankilassa istuvien valkoisen vallan edustajien kanssa. Hän tunsi monia uusnatsijohtajia henkilökohtaisesti.

Yhdessä vaiheessa hän majoitti Oulussa asunnossaan holokaustin kieltämisestä vajaan kolmen vuoden vankeustuomion saanutta ja virkavaltaa pakoilevaa saksalaista Gerhard Ittneriä. Hän myös vieraili äärioikeistojohtajien luona Saksassa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa.

Suomen vastarintaliike perustettiin loppuvuodesta 2008 vastustamaan niin kutsuttua ei-valkoista maahanmuuttoa, monikulttuurisuutta ja suomalaisia geenejä heikentäviä seka-avioliittoja. Holappa kuitenkin irtautui liikkeestä, koska alkoi kyseenalaistaa järjestöä sen ideologiaa.

”Aloin kysyä itseltäni, oliko tekemisissäni mitään järkeä ja oliko natsismi ja rasismi oikein ihmisyyttä kohtaan. Oman itsensä kyseenalaistamisen jälkeen aloin lopulta erkaantua natsismista. Toki irtaantumisessa auttoi myös yhteydenpito sellaisiin ihmisiin, jotka ovat aiemminkin auttaneet kaltaisiani ihmisiä eroamaan ääriliikkeestä ja ajattelusta.”


Ääriajattelusta irtautuminen ei ollut helppoa

Holapan prosessi on luonnollisesti ollut pitkä ja vaikeakin. Vuosia kestäneen ääriliikkeessä elämisen jättäminen taakse ei aina suju helposti. Mutta jos on tosissaan tehnyt päätöksen irtaantumisesta ja haluaa muuttaa elämänsä, niin silloin mikään ei ole mahdotonta.

Vaikka Holappa itse ei itse osallistunut väkivaltaan, hän kertoo kirjassaan, että hänen perustamansa Suomen vastarintaliikkeen aktivisteja oli osallisena Helsingin Pride-kulkuetta vastaan vuonna 2010 tehdyssä kaasuiskussa ja Jyväskylän kirjastossa Äärioikeisto Suomessa -kirjan julkistamistilaisuudessa 2013 tehdyssä puukotuksessa. Viimeksi mainitun puukotuksen aikana hän ei enää ollut mukana liikkeessä, josta hän lähti loppukesästä 2012.

”Irtautuminen johti eroamiseeni natsiliikkeestä, vanhojen ajatuksien täydelliseen hylkäämiseen ja uuden elämän aloittamiseen. Kaikki nämä ovat myönteisiä asioita. Olen saanut ihmisiltä myös henkilökohtaisesti hyvää palautetta, ja yhteiskunnassa on edelleen olemassa toinen mahdollisuus elämälle. Yhteiskunta ei ole vihollinen, vaikka se oli vuosikausia uskomukseni.”

Holapalta kesti vuosia ymmärtää, ettei ihmisten pidä kulkea vihan tiellä, vaan edistää avoimuutta ja moninaisuutta. Hänen ajattelunsa on muuttunut täysin.

”En usko juutalaiseen maailmansalaliittoon ja tuomitsen antisemitismin jyrkästi. Olen siitä erityisen pahoillani, että olen kirjoituksillani ja puheillani halventanut juutalaisia ja vähätellyt näiden kärsimyksiä toisessa maailmansodassa. Juutalaiset ovat arvokkaita ihmisiä, joilla on ollut vaikea historia vuosituhansien aikana. Toivon, että Lähi-idässä vielä jonain päivänä vallitsisi täydellinen rauha kansakuntien välillä.”


Uusi rakkaus ja perhe tukivat muutosta

Nyt kolmekymppinen Holappa elää hyvää elämää, vaimo ja perhe ovat tukeneet Holappaa vihasta ja vanhasta aatemaailmasta luopumisessa. Nyt hän ajattelee, että maailma ei ole olemassa vain yhtä ihmisryhmää varten.

”Historiaa tarkastellessani Suomi ei ole koskaan välttynyt maahanmuutolta, vaan sitä on aina ollut olemassa. Niin tulee olemaan myös jatkossakin, eikä maahanmuutto ole haitallista. Maahanmuuttajat haluan toivottaa tervetulleeksi, ja että he voivat viihtyä maassamme ja rakentaa maatamme tasavertaisina kansalaisina muiden suomalaisten kanssa.”

Kokemuksistaan Holappa kirjoitti kirjan, koska se oli yksi keino käydä asiat läpi niiltä 16 vuodelta, jolloin hän oli uusnatsiliikkeessä mukana. Vanhojen asioiden kertaamisella oli myös psykologista vaikutusta, kun hän muisteli menneisyyttään vaikkapa skininä.

Toisaalta kirjani on myös kannanotto: ei natsismille ja rasismille." 


”Jossain määrin kirjan kirjoittaminen oli terapeuttista. Halusin kertoa tarinani julkisuuteen, ja osoittaa ehkäpä kaltaisilleni nuorille, joita rasismi tai natsismi saattavat kiinnostaa, että kannattaa unohtaa natsipropagandan romantisoitu kuva 'taistelusta'. Natsiliikkeessä mukana olleena tiedän mistä asioista on kyse. Toisaalta kirjani on myös kannanotto: ei natsismille ja rasismille."

Tällä hetkellä Holappaa kiinnostavat ihan muut asiat kuten erilaisuus, kulttuurit – erityisesti hänellä on ollut onni oppia tuntemaan Kiinaa ja sen tuhansia vuosia vanhaa historiaa ja kulttuuria kiinalaisen vaimonsa innoittamana.

"Tästä olen erityisen kiitollinen vaimolleni ja hänen perheellensä. Myös ihmisten hyvinvointi kiinnostaa minua. Jos ihmiset voivat henkisesti hyvin, se ennalta ehkäisee ajautumista ääriliikkeisiin. Omassa elämässäni haluan nyt keskittyä perheeseeni, töihin, suvaitsevaisuuteen, rakkauteen ja onnellisuuteen!”

Henrik Holappa: Minä perustin uusnatsijärjestön, Suomen Vastarintaliikkeen ex-johtajan muistelmat, Into Kustannus Oy, Latvia 2016.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi