Eri uskontoplaneetoilta?
Naiset ovat miehiä uskonnollisempia, mutta uskontoa tarjotaankin heille paremmin sopivassa paketissa.
Miehet ovat Marsista ja naiset Venuksesta, väitetään suositussa parisuhdekirjassa. Ainakin tilastollisesti sukupuolten uskonnollisuudessa on selviä eroja.
— Naiset ja miehet ovat erilaisia biologisesti, ja tämä vaikuttaa myös uskonnollisuuteen. Itse olen pohtinut sukupuolten eroja sen jälkeen, kun saimme kahden pojan jälkeen tyttären. Ajattelin, että tytöt ja pojat ovat suunnilleen samanlaisia, mutta toisin kävi, nauraa tutkija Kati Niemelä Kirkon tutkimuskeskuksesta.
Niemelän mukaan hänen tyttärensä ei edes näe kaivinkoneita, kun taas elämä poikien kanssa on ollut yhtä kaivinkoneiden katselemista. Tyttövauvat ovat kiinnostuneita ihmiskasvoista, pojat liikkuvista esineistä.
— Naisten aivojen vasen ja oikea lohko kommunikoivat keskenään neljä kertaa enemmän kuin miesten. Kirkon toiminnan tunne ja sosiaalisuus sopivat naisten aivoille. Miehet ovat usein kiinnostuneempia toiminnasta, jossa tehdään jotakin vaihe kerrallaan. Siksi ei tarvitse ihmetellä, että seurakunnan tietokoneleiri Tampereella kiinnosti poikia.
Niemelä kysyy, onko naisten ja miesten biologista eroa otettu huomioon kirkon toiminnassa. Jos tilaisuudet suunnitellaan niin, että ne sopivat kaikille, sopivatko ne silloin paremmin naisille?
Miehissä on enemmän välinpitämättömiä
Uskonnollisuutta tutkittaessa sukupuoli on Kati Niemelän mukaan suunnilleen yhtä keskeinen selittäjä kuin ikä.
— Vanhempi mies on tilastollisesti keskimäärin yhtä uskonnollinen kuin perheenperustamisiässä oleva nainen. Noin kolmannes miehistä on läpi elämänsä uskonnollisesti välinpitämättömiä.
Kriittisin ikäluokka uskonnon suhteen ovat 30–40-vuotiaat miehet eli ne, jotka olivat lapsia nousukauden aikana. Lama-ajan lapset ja nuoret, nykyiset yli kaksikymppiset, suhtautuvat uskontoon positiivisemmin.
— Tässä ikäryhmässä poikien uskonnollisuus on kasvanut, tyttöjen vähän vähentynyt.
Vaikka kolmannes miehistä kokee itsensä uskonnottomaksi, selvästi ateisteja on paljon vähemmän. Miehistä 7 ja naisista 3 prosenttia pitää itseään ateistina — eniten heitä on nuorissa miehissä.
Miehet ovat naisia taipuvaisempia ajattelemaan, että tiede ja usko sulkevat toisensa pois. Monien miesten tekninen ajattelumaailma näkyy siinä, että uskolle vaaditaan todisteita. Jos miehet ovat uskonnollisia, he korostavat usein naisia enemmän oppia ja totuutta ja toivovat myös Jumalan lain julistusta. Naisille armo ja anteeksianto ovat tärkeämpiä kuin miehille, samoin tasa-arvo.
— Varsinaisia fundamentalisteja on kuitenkin sekä naisissa että miehissä hyvin vähän, noin prosentti.
Kun miehet kaipaavat uskolta selkeyttä, naisille on mahdollista yhdistää uskoonsa monenlaista. New Age uskonnollisuus ja kirkossa käynti voivat sopia yhteen. Miehille asiat ovat enemmän joko–tai.
— Silmiinpistävä piirre on naisten, erityisesti nuorten naisten avarakatseisuus. Miehistä 22 prosenttia oli täysin samaa mieltä väitteen "homoseksuaalisuus on hyväksyttävä ilmiö" kanssa, naisista 43 prosenttia. Erityisesti nuoret naiset ovat suvaitsevaisia. Toisaalta joskus tämä naisten suvaitsevaisuus kääntyy suvaitsemattomuuden puolelle — ei lainkaan hyväksytä sitä, että joku voi ajatella toisin.
Ainoa vaihtoehtouskonnollisuuden muoto, jossa miehet ovat enemmistönä, on usko ufoihin.
Tekemistä, toimintaa ja älyllistä vääntöä
Keskimääräistä kirkkokansaa vilkaisemalla huomaa, että naiset ovat enemmistönä. Naiset ovat myös miehiä ahkerampia rukoilijoita. Vanhemmiten miesten rukoileminen lisääntyy, mutta ei läheskään niin paljon kuin naisten. Kaiken kaikkiaan joka viides mies rukoilee päivittäin, naisista runsas kolmannes.
— Rippikoulu on kirkon toimintamuodoista ainoa, jossa ei näy eroja. Rippikoulu aktivoi sekä tyttöjä että poikia uskonnollisesti, mutta toki poikien lähtötaso on matalampi. Isostoiminnassa on sitten jo enemmän tyttöjä, 68 prosenttia, Kati Niemelä selvittää.
Hän arvelee eron johtuvan siitä, että isostoiminta, jossa on kyse sosiaalisten suhteiden ohjaamisesta, sopii paremmin tytöille. Hänen mukaansa tarvittaisiin toimintaa myös niille, jotka eivät halua olla ohjaajia.
— Yleensäkin naiset tykkäävät pohtia ja analysoida moniakin asioita yhdessä, miehiä sellainen saattaa turhauttaa. Osa miehistä kaipaisi seurakunnasta tekemistä, jossa voi osoittaa osaamistaan, tehokkuuttaan ja pätemistään. Toisaalta monet miehet odottavat älyllisyyttä, sitä että uskonasioita käsitellään juurta jaksaen ja myös tiedollisesti nykymaailmaan peilaten. Miehille uskon ja evoluution yhteen sovittaminen voi olla ratkaiseva kysymys, naiset eivät tällaista niin paljon pohdi.
Musiikkitilaisuudet ovat viime vuosina olleet yksi kirkon menestystuotteista. Ne kiinnostavat paljon enemmän naisia kuin miehiä. Niemelä pohtiikin, eikö musiikki avaa miehille hengellistä kokemusta samalla tavalla kuin naisille.
— Toisaalta hevikonserteissa on paljon miehiä — ehkä siksi että musiikki on niin fyysistä.
Kirkon työntekijöiden naisistuminen ei Niemelän mukaan ole miesten kannalta hyvä asia. Mies kaipaisi uskonnollisia roolimalleja, miehiä, joille usko merkitsee jotakin.
Isän esimerkillä on merkitystä
Kaikki ei ehkä sittenkään ole pelkkää aivojen kemiaa. Kyse voi olla myös ympäristön, kodin, lähipiirin ja vertaisryhmän malleista. Uskonto on kotonakin paljolti naisten juttu. Todennäköisemmin äiti kuin isä opettaa lapselle iltarukouksen tai menee lapsen kanssa kerhoon, vaikka perheen perustaminen lisää selvästi myös miesten uskonnollisuutta.
Etenkin pojille miehen mallilla on merkitystä. Kyselytutkimusten mukaan tällainen uskonnollisen kotikasvatuksen tasa-arvoistumisen trendi onkin odotettavissa, sillä 15–24-vuotiaista miehistä ja naisista kummastakin lähes kaksi kolmesta haluaa avata lapsilleen myös uskon maailman.
Urbaani usko -tutkimuksen mukaan naiset ovat herkempiä hengenelämän ulottuvuuksille ja hiljentyvät, pohtivat ja kuuntelevat. Silti usko ei ole miehillekään tavoittamaton alue. Varsin perinteinen toimintakin voi vetää, kun siinä on äijämeininkiä.
— Kotiseurakunnassani Ilmajoella seurakunnan jokavuotinen miestentapahtuma kerää satoja miehiä. Kuitenkin se on ohjelmaltaan melko perinteinen: sanaa ja saunomista, mutta miesporukassa, Kati Niemelä kertoo.
- Suomalaisista naisista 74 ja miehistä 63 prosenttia pitää itseään kristittynä.
- Naisista 24 prosenttia ja miehistä 46 prosenttia ajattelee kuoleman merkitsevän kaiken elämän päättymistä.
- Ateistiksi tunnustautuu 3 prosenttia naisista ja 7 prosenttia miehistä.
Musiikki kiinnostaa naisia
Rekolan seurakunnan kanttori Sirkku-Liisa Niemi ei usko, että miehet sukupuolensa vuoksi olisivat immuuneja musiikille ja sen hengellisyydelle.
— Fakta tietysti on, että naiset käyvät miehiä enemmän kirkkokonserteissa, mutta niin he käyvät muutenkin konserteissa ja muissakin taidetapahtumissa. Keski-ikäiset naiset ovat kulttuurin suurkuluttajia, kiteyttää Niemi.
Hän kuitenkin muistuttaa, että suuri osa musiikista on miesten säveltämää. Vaikka Rekolankin kirkkokuorossa on enemmistö naisia, siinä mukana olevat miehet ovat innokkaita konserteissa kävijöitä.
— Ja muutenkin aktiivisia, monessa mukana. Vantaalla on muuten paljon hyviä mieskuoroja.
Niemi uskoo, että miesten passiivisuus voi johtua viitseliäisyyden puutteesta. Naiset lähtevät herkemmin liikkeelle, vaikka olisivat työpäivän jälkeen kuinka väsyneitä.
— Minusta miesten kannattaisi olla uteliaita ja lähteä kirkolle kuuntelemaan. Osa miehistä voi tietysti vierastaa kirkkotilaa, mutta itse asiassa suuri osa kirkossa soitettavasta musiikista ei varsinaisesti ole hengellistä. Toisaalta en lähtisi muusikkona määrittelemään, milloin toisen ihmisen kokemus on hengellinen.
Niemi uskoo, että naiset ja miehet tulevat konsertteihin, koska saavat siitä hyvän mielen.
Kasvoja ja konkretiaa
Vantaan NMKY:n toiminnanjohtaja Justus Kivimäki tekee työtä miesten ja poikien parissa. Namikan toimintaperiaatteisiin kuuluu, että toiminnassa yhdistyvät liikunta sekä henkiset ja hengelliset arvot. Järjestö liikkuu seurakuntatyön ulkokehällä, mutta tuo monia myös seurakunnan piiriin.
— Kun liikunta yhdistetään hengelliseen viitekehykseen saadaan astetta toiminnallisempi lähestymistapa uskonasioihin. Luulen, että se madaltaa monien miesten kynnystä hengellisyyteen.
Namikalla on Vantaalla monenlaista toimintaa: muun muassa neljä iltapäiväkerhoa, harrasteliikuntakerhoja pojille, miehille ja perheille, lennokkikerho ja isä–poika-leirejä. Toiminnassa on mukana noin 70 nuorta aikuista miestä, ikäryhmää, jota kirkon on erityisen vaikea tavoittaa.
Oman kokemuksensa perusteella Kivimäki uskaltaa sanoa, että miehet kaipaavat erityisesti kahta asiaa: kasvoja ja konkretiaa. Monille miehille on tärkeää, että saa tehdä yhdessä jotakin toiminnallista. Toisaalta on niitäkin, jotka toivovat älyllistä haastetta: jonkin teeman perusteellista pohdintaa miesporukassa.
— Itse pyrin olemaan tavoitettavissa ja säännöllisesti mukana niissäkin tilaisuuksissa, joita vapaaehtoiset vetävät. Minut tunnetaan, minulle on helppo soittaa ja minun on helppo pyytää apua. Minun on kontaktieni kautta myös luontevaa kutsua miehiä Hakunilan kirkolle isänpäivätapahtumaan, jonka perinteisesti järjestämme. Niissä on yleensä soppatykki tai vähintään kahvit ja myös puuhapisteitä lapsille.
Kivimäki sanoo, että seurakunnassa on messun jälkeen hyvä olla mahdollisuus jutella työntekijöiden ja vapaaehtoisten kanssa vapaamuotoisemmin. Kirkon kynnystä voisi madaltaa myös se, että työntekijät vetäisivät iltaisin vaikka jotain liikuntakerhoa ja tulisivat siinä tutuiksi. Miehet, samoin kuin naiset, arvostavat aitoa hengellisyyttä, joka näkyy elämän arjessa.
Isä-poika-toiminnassa keskeistä on yhdessä tekeminen. Siihen voi liittyä seikkailun hetkiä: kiipeilyä, jousiammuntaa, puolijoukkueteltassa nukkumista tai jääkiekkoa. Mukana olleille isille kokemus jää mieleen, mutta usein lähtemiseen vaaditaan naisen apua.
— Ilmoittautumisista suuri osa tulee vaimoilta, nauraa Kivimäki.
Sitten hän vakavoituu ja miettii, mikä ihmeen fysiikan laki siinä on, että miehiä on vaikea saada liikkeelle. Ja miksi naisten on hädän hetkellä helpompi löytää tie kirkolle, kun taas moni mies yrittää selvitä itse.
Jaa tämä artikkeli: