10-vuotiaan Ericka Kimberly Baltazarin lempiaine koulussa on ranska ja hän haaveilee puutarhurin ammatista.
Erickan uusi koulu
Yhteisvastuukeräyksellä rakennetaan Haitille valoisampaa tulevaisuutta koulu kerrallaan.
Muovikampa erottelee pieniä afrokiharoita tottuneesti. Musta hiuspampula tuohon, rusetti tähän. Kymmenvuotiaan Ericka Kimberly Baltazarin hiukset laittaa joka aamu hänen uusi siskopuolensa, Jose Vania Desrosiers.
Kun hiukset on letitetty, Ericka pukee ruudullisen paidan ja koulumekon. Sitten syödään aamupalaa, usein maissipuuroa. Kattila porisee pihamaalla, missä muutkin aamutoimet tehdään. Koulumatkalle on lähdettävä ajoissa, sillä kouluun on matkaa muutama kilometri. Mukana kulkee kolmivuotias pikkusisko, joka käy saman koulun lastentarhaa.
Vanha Abeilles d’Aspamin koulu Mellierin yhteisössä Haitin Léogânessa tuhoutui vuoden 2010 maanjäristyksessä. Alueen rakennuksista vaurioitui yli 80 prosenttia. Koulun oppilaista kuoli kaksi. Ericka asui tuolloin vielä toisella paikkakunnalla Carrefourissa. Maanjäristyksen jälkeen koulua käytiin väliaikaisissa tiloissa, mutta jo samana vuonna alkoi uuden koulun rakentaminen Kirkon Ulkomaanavun tuella.
Uusi koulu valmistui vuonna 2011. Se on rakennettu kestämään kuumaa ja kosteaa ilmastoa, maanjäristyksiä ja trooppisia hirmumyrskyjä.
Oppilaat kokoontuvat aamunavaukseen ja lipunnostoon koulun pihaan. Neljättä luokkaa käyvä Ericka erottuu joukosta, sillä hänellä on musta surumekko. Ericka ja pikkusisko Stephanie asuvat isoisän ja tämän uuden vaimon luona. He muuttivat tänne viime vuoden helmikuussa, kun heidän äitinsä kuoli sairasteltuaan. Isä asuu pääkaupungissa Port-au-Princessä, eikä juuri tapaa tyttäriään. Äidin kuoleman jälkeen Erickan koulunkäyntiin tuli muutaman kuukauden tauko.
Haitissa on hyvin tavallista, että lapsista huolehtii kaukaisempikin sukulainen. Jos isä ei ole yhdessä äidin kanssa, yhteydenpito lapsiin jää usein kokonaan. Erickan isoisän vaimo tienaa perheelle elantoa myymällä aamuisin tien varressa maissipuuroa.
– Viikonloppuisin leikimme naapureiden lasten kanssa kotia. Heillä on leluja, kertoo Ericka.
Erickan ja Stephanien kanssa samassa pihapiirissä asuu myös heidän koulunsa rehtori Jean Ginette Louis, 46. Hän palkkasi pihapiirin väkeä kouluunsa vuoden 2010 maanjäristyksen jälkeen, kun opettajia oli vaikea löytää. Niinpä Jose Vania toimii ekaluokan opettajana ja viereisessä talossa asuva Micardo opettaa koulun kolmatta luokkaa. Lempeällä, mutta päättäväisellä rehtorilla taitaa olla jotakin tekemistä sen kanssa, että Ericka ja Stephanie käyvät koulua.
Luokassa päivä alkaa nimenhuudolla. Osa oppilaista on sairaana: Haitissa leviää nivelkipuja aiheuttava Chikungunya-kuume.
Oppiaine vaihtuu aamupäivän kuluessa ranskasta kielioppiin ja matematiikkaan. Ericka tekee taululle pinta-alayksiköiden muunnoksia. Tehtävän tehnyt saa aina valita seuraavan laskijan. Lapset valpastuvat. Myös opettaja Hilaire Lejeune, joka on varsinaiselta ammatiltaan kirjanpitäjä, muuttuu silmin nähden eläväisemmäksi matematiikan tunnilla.
Koulupäivän keskeyttää yksi puolen tunnin välitunti, jolloin meteli yltyy korviahuumaavaksi. Lapset ostavat koulun portin pielessä istuvilta myyjiltä välipalaksi keksejä tai tikkarin. Vesipisteellä syntyy jonoa. Hyppynarut ovat kovassa käytössä, samoin ikäloppu, lösähtänyt jalkapallo.
Jo ennen viisi vuotta sitten tapahtunutta maanjäristystä Haiti oli hauras valtio. Se on yhä kykenemätön takaamaan kansalaisten perusoikeuksia, kuten koulutusta tai puhdasta vettä. Yhteiskunta on äärimmäisen epätasa-arvoinen. Lähes kuusi miljoonaa haitilaista elää alle eurolla päivässä.
Osallistumisen kanavien puuttuminen ja turhautuminen purkautuvat mielenosoituksina, jotka usein kääntyvät väkivaltaisiksi. Vuodesta 2004 maassa on pitänyt järjestystä YK:n rauhanturvaoperaatio MINUSTAH. Epävakaa yhteiskunnallinen tilanne heikensi valtion kykyä rakentaa maata uudelleen.
– Järjestöt hoitavat tehtäviä, jotka kuuluisivat valtiolle, rehtori Jean Ginette Louis toteaa.
– Hallitus ei tue kouluja ja opettajia riittävästi.
Nykyisen, toukokuussa 2011 virkaan astuneen presidentin Michel ”Micky” Martellin johtama hallitus on asettanut tavoitteekseen, että vuonna 2015 kaikki Haitin lapset käyvät koulua. Tähän on pyritty ilmaista koulutusta ja pakollista oppivelvollisuutta edistävän ohjelman avulla. Ohjelma on kuitenkin ollut riittämätön. Mukana olevat koulut ovat saaneet vain murto-osan esimerkiksi opettajien palkkoihin luvatuista varoista.
Haitin kouluista noin 80 prosenttia on yksityisiä. Valtion kouluja tai yhteisöjen omia kouluja on vain joka viides. Kaikissa kouluissa on lukukausimaksut, ja koulupuvun kustantavat vanhemmat. Ilman sitä ei kouluun ole asiaa. Vanhemmat maksavat myös oppikirjat.
Vaikka vuoden 1987 perustuslaki takaa kaikille oikeuden koulutukseen, tavoitteista ollaan vielä kaukana. Alakoulua käy noin 77 prosenttia lapsista, mutta yläkoulua enää vain neljännes.
330 oppilaan Abeilles d’Aspamissa yhteisöllisyys näkyy siinä, että koulu tukee köyhiä perheitä.
– Koulumme on suosittu, sillä pidämme hyvää huolta lapsista, kertoo rehtori Louis.
– Haluamme tukea perheitä, joilla ei ole varaa lähettää lapsiaan kouluun. Varakkaampien perheiden vanhemmat keräävät rahaa köyhemmille perheille, ja ovatpa opettajatkin jonkun kerran jättäneet palkkansa nostamatta.
Kirjoista myydään myös kopioita, ja jollei ole omaan kirjaa, voi katsoa naapurin kirjasta. Koulupukukankaat eivät ole kalliita, ja usein puvut ommellaan itse. Koulukomiteassa opettajat, oppilaat, vanhemmat ja yhteisön jäsenet ovat mukana kehittämässä koulun hallintoa ja esimerkiksi katastrofivarautumissuunnitelmaa.
– Ilman kansainvälistä apua tilanne olisi huonompi. Koulurakennukset ovat nyt parempia, sanoo rehtori.
Haitin tulevaisuus valtiona epäilyttää häntä.
– Mutta pystymme auttamaan näitä lapsia.
1.2. alkavan Yhteisvastuukeräyksen ulkomaankohteena on Haiti. Keräystuotolla tuetaan turvallisten koulujen rakentamista Haitiin.
Jaa tämä artikkeli: