Aina ei pyyhi hyvin.
Eroa ei tarvitse hävetä
Puhuminen ja vertaistuki auttavat avioerosta selviytymiseen.
Perheneuvojien, jos kenen, luulisi tietävän, miksi ihmiset eroavat.
— Elämä ei mennytkään niin kuin kuvitteli. On kertynyt pettymyksiä, loukkaantumisia, erilaisia vaikeuksia, Vantaan seurakuntien perheneuvoja Lauri Anttila luettelee.
— Tai sitten aikuistumisen ja keski-ikäistymisen myötä puolisot kasvavat niin, että ovat eri ihmisiä kuin yhteen mennessään. Sitä, mikä aikoinaan yhdisti, ei enää ole, eikä uutta ole tullut tilalle. On elämän uudelleenarvioinnin aika, kuvailee Anttilan kollega Paula Ruotsalainen.
On myös eroja, jotka tulevat toiselle osapuolelle yllätyksenä. Toinen tekee ratkaisun yksin ja toinen kokee, että hänellä ei ole ollut mitään mahdollisuutta vaikuttaa asioihin. Jos jää yksin miksi-kysymystensä kanssa, erosta toipuminen on hidasta.
— Eroryhmissä kuulee kipeistäkin eroista, kun esimerkiksi puoliso on löytänyt uuden ja lähtenyt. Jätetty menee shokkiin ja joutuu pahaan kriisiin, Ruotsalainen sanoo.
— On myös tapauksia, joissa vaikka vaimo on sanonut vuosikausia, että jos joku asia ei muutu, hän lähtee. Ja kun vaimo sitten lähtee, mies onkin ihan yllättynyt ja valmis tekemään mitä vain — mutta liian myöhään, Anttila lisää.
Erota voi viisaamminkin. Lauri Anttilan mukaan hyvässä erossa osataan antaa anteeksi puolin ja toisin ja kumpikin tulee kuulluksi. Paula Ruotsalaisen mielestä yksi hyvän eron tuntomerkki on se, että se vahingoittaa lapsia mahdollisimman vähän.
Perheneuvojat muistuttavat, että vanhemmuus jatkuu erosta huolimatta. Toisesta vanhemmasta ei pitäisi puhua pahaa, vaikka olisi kuinka katkera ja vihainen. Lapsille on tehtävä selväksi, että vanhempien ero ei ole heidän syynsä ja että asioista sopiminen on aikuisten vastuulla.
— Arkirutiinien säilyttäminen tuo lapselle turvaa. Lapsen kanssa voisi myös yrittää nimetä sitä, miltä lapsesta tuntuu. Lapselle pitää antaa aikaa ja jutella hänen kanssaan niitä näitä — ei vain erojuttuja, Anttila lisää.
Eroryhmä on yksi apu avioerosta toipumiseen, mutta se ei sovi pahimmassa kriisivaiheessa oleville.
— Silloin voisi olla hyvä käydä kahden kesken juttelemassa jonkun ammattilaisen kanssa, Paula Ruotsalainen ehdottaa.
Hän on vakaasti sitä mieltä, että asiat paranevat puhumalla: ammattiauttajien juttusilla, vertaisryhmässä tai ystävien kanssa. Lauri Anttila muistuttaa, että erosta toipuvalle on tärkeää pitää huolta itsestään, tavata ihmisiä, liikkua ja nauttia lastensa seurasta.
Ensimmäinen vuosi eron jälkeen on se hankalin. Silloin joutuu myös etsimään uusia tapoja viettää esimerkiksi joulua, äitienpäivää ja kesälomaa — ja olemaan viettämättä hääpäivää.
— Jos liitto on kestänyt vaikka 30 vuotta, siitä on tullut todella iso osa elämää. On olemassa tietyt tavat viettää vapaa-aikaa, on yhteiset ystävät. Ero on suuri elämänmuutos, paljon enemmän kuin vain luopumista yhdestä ihmisestä, Paula Ruotsalainen sanoo.
Ruotsalainen ja Anttila vetävät seurakuntien perheasiain neuvottelukeskuksen järjestämää eroryhmää, joka aloittaa lokakuussa. Ryhmä on tarkoitettu niille, jotka ovat selkeästi eronneet: eivät ole palaamassa yhteen, asuvat erillään ja ainakin eron harkinta-aika on meneillään.
Eroryhmän toiminta perustuu vertaistukeen eli kokemusten jakamiseen toisten samankaltaisessa tilanteessa olevien kanssa. Kymmenestä kokoontumiskerrasta muodostuu kaari, jossa ensin pohditaan tapahtunutta, sitten katsotaan nykytilannetta ja loppua kohti mietitään jo tulevaisuutta.
— Toivomme, että ryhmän jälkeen osanottajat osaisivat olla erilailla itsensä kanssa. Että suhde itseen olisi rauhallisempi, eikä olisi niin paha ja levoton olo, Lauri Anttila sanoo.
— Koska ero on hankala erityisesti tunnepuolella, käsittelemme alustuksissamme aika paljon tunteita: vihaa, surua, pettymystä, syyllisyyttä, häpeää ja yksinäisyyttä, kertoo Paula Ruotsalainen.
Hän lisää, että erot ovat erilaisia, eivätkä kaikki käy läpi tunteita samassa järjestyksessä tai tahdissa. Jollakin saattaa mennä vuosia ennen kuin hän uskaltaa tuntea vihaa, joku toinen taas saattaa olla ylitsepursuavan vihainen.
— Varsinkin monelle naiselle oman vihan löytäminen on vaikeaa, vaikka häntä olisi kohdeltu miten huonosti. Meidät on kasvatettu olemaan kilttejä. Kuitenkin viha on parhaimmillaan energisoivaa ja puhdistavaa, Ruotsalainen sanoo.
Hän toteaa, että myös häpeä nousee usein esille eroryhmässä. Vaikka avioerot ovat yleistyneet, aina löytyy ihmisiä, jotka ovat sukunsa tai ystäväpiirinsä ainoita eronneita.
— Eroa ei tarvitse hävetä. Se ei tee kenestäkään huonompaa ihmistä.
Eroryhmä alkaa lokakuussa ja kokoontuu perheasiain neuvottelukeskuksessa Tikkurilassa aamupäivisin. Vetäjät tapaavat ryhmästä kiinnostuneet etukäteen. Sovi aika 10.9. mennessä p. 09 830 6330. Lisätietoja paula.ruotsalainen@evl.fi.
Jaa tämä artikkeli: