Martin Fagerudd iloitsee siitä, että on saanut työskennellä upeissa vanhoissa kirkoissa: ensin Inkoossa, sitten Porvoon tuomiokirkossa ja tulevaisuudessa Pyhän Laurin kirkossa.
Eroon turhasta jäykkyydestä
Vantaan ruotsinkielisen seurakunnan uusi kirkkoherra toivoo, että jumalanpalveluksissa olisi kotoisa tunnelma.
Maaliskuun alussa Vantaan ruotsinkielisen seurakunnan kirkkoherrana aloittanut Martin Fagerudd sanoo, että hänet oli helppo houkutella hakemaan uutta työpaikkaa. Hänestä oli alkanut tuntua siltä, että elämässä olisi uuden aika.
Vantaa sattui vielä olemaan sopivan matkan päässä Porvoosta, jossa Fagerudd vaimoineen asuu. Tikkurilaan ajaa puolessa tunnissa. Muutto ei siis ole suunnitelmissa.
— Ei! Olemme vasta kolme vuotta asuneet tässä asunnossa, ja muuttaminen on aina kamalaa, Fagerudd huudahtaa.
Hän kertoo lapsuudessaan ja nuoruudessaan muuttaneensa paljon ja kokeneensa itsensä juurettomaksi. Sen vuoksi on tuntunut hyvältä kotiutua Porvooseen. Fagerudd ehti työskennellä Porvoon tuomiokirkkoseurakunnassa lähes 20 vuotta.
— 19 vuotta, yhden kuukauden ja kaksi viikkoa, hän tarkentaa.
Porvoossa Fageruddilla oli kappalaisen virka, mutta välillä hän työskenteli myös kirkkoherran sijaisena. Vantaalle siirtyessään hän siirtyy selvästi pienempään työyhteisöön.
— Vantaalla on 13 työntekijää, Porvoossa yli 30, joten johtamisessa on varmaan eroa. Vantaalla kaikki työntekijät ovat onneksi samassa talossa. Koska seurakunta on pieni, myös kirkkoherralla on enemmän normaaleja papintöitä, Fagerudd arvioi.
Sielun täytyy ehtiä mukaan
Martin Fageruddin mukaan hyvä kirkkoherra ottaa työnsä, työkaverinsa ja seurakuntalaisensa vakavasti.
— Kirkkoherra on sekä johtaja että päällikkö. Johtaja luo koko organisaation hengen sekä hyvässä että pahassa. Päällikkö on työnjohtaja, joka osaa tarvittaessa myös käskeä.
Itseään hän pitää keskustelevana ja helposti innostuvana johtajana, joka johtaa mieluummin neuvottelemalla kuin käskemällä.
"Kirkon kieli on käsittämätöntä nuorille.
Eivät he ymmärrä, mitä vaikkapa armo tai pelastus merkitsee."
— Haluan saada työt valmiiksi nopeasti, mutta yritän opetella kärsivällisyyttä. Ihmisen sielun tulee ehtiä mukaan. Liian nopeat muutokset aiheuttavat usein tyytymättömyyttä.
Fagerudd arvioi saavansa Vantaalla johdettavakseen pätevän henkilökunnan, joka on olosuhteista huolimatta pitänyt seurakunnan pinnalla ja jaksanut huolehtia sen työstä.
— Lähden täyttämään tyhjiötä, joka on syntynyt, kun seurakunnassa ei ole moneen vuoteen ollut vakinaista kirkkoherraa. Ensiksi on tartuttava ihan perusasioihin, kuten työn järjestelyyn. Uskon, että tuloksia tulee näkyviin suhteellisen nopeasti, ja myös seurakuntalaiset huomaavat eron.
Sanoma nykykielelle
Niin, ne seurakuntalaiset. Vantaan ruotsinkielisessä seurakunnassa on viitisentuhatta jäsentä. Jumalanpalveluksiin Pyhän Laurin kirkossa ja Myyrmäen kirkon Pyhän Martin kappelissa osallistuu viikoittain yhteensä kolmisenkymmentä seurakuntalaista.
— Kirkon pitäisi tehdä paljon työtä jumalanpalvelusten kanssa, jotta seurakuntalaiset tuntisivat olonsa kotoisaksi. Turhasta jäykkyydestä pitäisi päästä eroon, vaikka se on ollut aina ikään kuin luterilaisen jumalanpalveluksen tunnusmerkki, Martin Fagerudd huokaa.
Hän haluaisi muutosta myös siihen, millaista kieltä kirkossa käytetään.
— Kirkon kieli on käsittämätöntä nuorille. Eivät he ymmärrä, mitä vaikkapa armo tai pelastus merkitsee. Itse olen esimerkiksi rippikoulussa yrittänyt kuvata kristinuskon keskeisiä opetuksia ajankohtaisilla sanoilla, jotka ovat helpommin ymmärrettäviä.
Yksi suuri haaste tulevaisuuden kirkolle on Fageruddin arvion mukaan diakoniatyö. Kirkko joutunee kohdistamaan siihen entistä enemmän sekä rahaa että työntekijäresursseja.
— Niin kuin Raamatussa sanotaan, köyhät meillä on aina keskuudessamme.
Martin Fagerudd saarnaa su 7.3. klo 10 Pyhän Laurin kirkossa ja klo 12 Myyrmäen kirkon Pyhän Martin kappelissa.
Jaa tämä artikkeli: