Tien raivaaja. ”Mielikuva, jonka mukaan kirkossa pitäisi olla tietynlainen ihminen, on harha. Kirkon sanoman mukaan jokainen voi tulla juuri sellaisena kuin on”, Mikko Hintsala sanoo. Kuva: Nina Kaverinen
Esteet pois!
Espoolainen Mikko Hintsala etsii työkseen vastausta yhteen suomalaisen yhteiskunnan peruskysymykseen: miten ihminen voisi löytää oman paikkansa ja kokea sen aidosti omakseen?
Kysymys tuli Hintsalaa vastaan henkilöstöpalveluyrityksen tehtävissä. Tämän vuoden alusta lähtien Hintsala etsii vastauksia Kotimaa-yhtiöiden konsulttiliiketoiminnan rakentajana.
Viime vuosina Hintsala on tavannut kymmeniä pysyvän työkyvyttömyyseläkkeen kynnyksellä olevia ihmisiä eri puolilla Suomea. Nuorimmat heistä olivat vain 25-vuotiaita.
Kyse oli työeläkeyhtiöiltä saadusta toimeksiannosta: Hintsala selvitti, kuinka monella heistä olisi edellytyksiä palata työelämään.
Tapaamisten alussa Hintsala joutui usein vastaamaan suoraan kysymykseen: ”Miksi haluat tavata minut? Miksi sinua kiinnostaa minun tilanteeni, kun ketään muuta ei kiinnosta?”
Luottamuksen rakentaminen alkoi rehellisestä vastauksesta.
”Tunnustin, että saan tästä palkkani”, Hintsala sanoo.
Kun tuli Hintsalan vuoro kysyä, hänenkin kysymyksensä oli suora: ”Haluatko takaisin töihin?” Moni vastasi myöntävästi: ”olen valmis yrittämään”. Silloin Hintsala lupasi tehdä kaikkensa asian eteen.
”Työn arvostus on suomalaisissa syvällä. Vaikka ihmisen ammatillista itsetuntoa olisi lyöty kovasti, moni haluaa takaisin töihin”, Hintsala sanoo.
Ihmisten kohtaloihin tutustuessaan Hintsala kohtasi usein samanlainen tilanteen. Lääkäri tekee mielenterveyssyihin perustuvan eläkepäätöksen, kun sairaus on pahimmillaan. Kuitenkin varsinkin työperäiset mielenterveysongelmat saattavat usein parantua.
Nuorella iällä saatu päätös pysyvästä työkyvyttömyyseläkkeestä lyö kuitenkin elinikäisen leiman. Myös järjestelmä on tehty sellaiseksi, että riskitön tapa yrittää paluuta työelämään puuttuu.
”Jos ihminen yrittää paluuta ja käy ilmi, että työkyky ei olekaan palautunut, uuden eläkepäätöksen saaminen on raskas prosessi”, Hintsala selittää.
Myös pitkät kuntoutuksen tai eläkkeen hakemisprosessit olivat nujertaneet monet.
”Minulla oli siinä tilanteessa paremmat voimat kuin heillä. Monelle päivittäisen toimeentulon saamisessa on jo kohtuuttoman iso työ”, Hintsala sanoo.
Hintsala järjesti oman työnantajansa kautta työkokeiluja, jossa kuntoutuja lähti henkilöstöyrityksen asiakkaan työtehtäviin. Hintsalan arvion mukaan kymmenet työkokeiluun osallistuneet ovat tällä hetkellä mukana työelämässä.
Hintsalan mukaan yrityksiltä puuttuu usein tietoa ja osaamista, jota osatyökykyisen palkkaamiseen tarvitaan. Esimerkiksi pyörätuolissa kulkevan työntekijän esteettömyyden toteuttamiseen voi anoa tukea.
”Myöskään työaikaan ja työn kuormitukseen liittyvien keventävien tekijöiden käyttöä ei aina tunneta. Esimerkiksi johtotehtävissä uupunut ihminen voi pärjätä hyvin asiantuntijatehtävissä, joihin ei liity henkilöstön johtamiseen liittyviä vaatimuksia.”
Hintsalan mukaan häpeän tunne estää usein tehtäväkuvan muutoksen, ja kuormittunut johtaja hakeutuu turhaan sairaslomalle.
Myös Hintsalan uudessa tehtävässä Kotimaa-yhtiöissä on kyse motivaation ja mahdollisuuksien löytämisestä. Tällä kertaa Hintsala lähestyy kirkon työntekijöitä.
Hintsalalla on tarjottavana Kotimaa-yhtiöiden viime vuonna valmistunut Jäsen 360 -hanke. Siinä on koottu yhteen laaja tutkimustieto suomalaisten suhtautumisesta uskoon, hengellisyyteen ja kirkkoon. Samalla on kartoitettu suomalaisten elämänotetta, arvomaailmaa, harrastuksia ja kulutustottumuksia.
Tuloksena on ryhmittely, jonka mukaan suomalaiset jakautuvat neljään arvoiltaan ja asenteiltaan varsin erilaiseen pääryhmään: irrallisiin, maltillisiin, avomielisiin ja uskollisiin. Tuloksia voi tarkastella paikallisesti jopa postinumeron tarkkuudella.
Espoolaisista ja kauniaislaisista ylivoimaisesti suurin ryhmä, kaikkiaan 100 582 eli 60,7 prosenttia kuuluu kirkon kannalta haasteellisimpaan ”irrallisten” ryhmään. Heistä vain 60 prosenttia kuuluu kirkkoon ja moni on harkinnut eroamista.
Hintsalan mukaan kirkon jäsenten enemmistö saattaa jäädä seurakunta-aktiivien ja luottamushenkilöiden varjoon, jotka osaavat sanoittaa hengellisiä tarpeitaan kirkon kielellä. Hintsala kysyykin, uskaltavatko työntekijät haastaa itseään, vai luiskahtavatko he omalle ”teologiselle mukavuusalueelleen” kohtaamaan tuttuja ihmisiä.
”Toisinaan näyttää, että 100 prosenttia seurakuntien resursseista käytetään jäsenistön kymmenen prosentin palvelemiseen. Haastan työntekijöitä kysymään itseltään, keitä en palvele ja kohtaa”, Hintsala kiteyttää.
Irralliset ovat tyypillisesti korkeasti koulutettuja nuoria aikuisia, jotka ovat kotonaan sosiaalisessa mediassa ja valmiita ottamaan riskejä menestyäkseen. Toisin sanoen he saattaisivat näyttää ulkoisesti juuri sellaisilta kuin Mikko Hintsala.
Mutta erojakin on. Kirkko on irrallisten elämässä enemmän poissa kuin läsnä. Hintsala on kasvanut Kempeleessä vanhoillislestadiolaisessa perheessä ja tuntee hyvin myös kirkon perinteeseen lujasti kiinnittyneiden seurakuntalaisten ajattelutavan. Hän laulaa monessa kuorossa, jotka esiintyvät seurakuntien tilaisuuksissa. Hintsala on myös naimisissa kirkkohallituksen viestintäsuunnittelijana työskentelevän pastorin Meri-Anna Hintsalan kanssa.
”Monet elämänpiiriini liittyvät asiat tukevat irrallisuutta ja toimin luontevasti heidän parissaan, mutta koen olevani selkeästi luterilainen kristitty”, Hintsala sanoo.
Jäsen 360 -hanketta toteuttava Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa on Essen kustantaja.
Kuka?
Mikko Hintsala, 28, Kotimaa-yhtiöiden Jäsen 360 -konsultoinnin johtaja, teologian maisteri, kaupunginvaltuutettu (kesk.).
Mistä?
Kasvanut Kempeleellä, asuu nykyään Espoon Tillinmäessä.
Harrastuksia
Kuntapolitiikka, kuntosali, palloilulajit, yksinlaulu, palindromit.
Motto?
Mitään ei synny ilman motivaatiota.
Jaa tämä artikkeli: