Kahdeksan puolueen edustajat keskustelivat tuomiokirkon kryptassa arvoista EU-päätöksenteon taustalla. Kuva: Sirpa Päivinen.
EU:ssa tehdään arvovalintoja
Helsingin tuomiokirkon kryptassa järjestettiin 28.4. kirkon EU-arvoilta. Europarlamenttiin ehdolla olevat poliitikot keskustelivat Euroopan unionin arvoista.
Europarlamentaarikot Tarja Cronberg (vihr), Sari Essayah (kd), Liisa Jaakonsaari (sd), Anneli Jäätteenmäki (kesk), Sirpa Pietikäinen (kok), Nils Torvalds (rkp) ja Sampo Terho (ps) sekä eurovaaliehdokas, kansanedustaja Merja Kyllönen (vas) saivat Helsingin tuomiokirkon kryptassa 28.4. järjestetyssä kirkon EU-arvoillassa valita mielestään tärkeimmän eurooppalaisen arvon.
Cronberg, Jäätteenmäki ja Kyllönen valitsivat rauhan, Jaakonsaari ja Pietikäinen ihmisoikeudet, Essayh lähimmäisyyden, Torvalds oikeudenmukaisuuden ja Terho vapauden. Arvojen katsottiin liittyvän toisiinsa, mutta siitä, miten EU toimii arvojensa mukaisesti, oltiin eri mieltä.
Torvaldsin mukaan arvot eivät näy unionin politiikassa juuri lainkaan. Kun kansalaisilta tulee aloite, komissio toteaa usein, ettei sitä oteta käsittelyyn, koska asia ei kuulu sille. Terhon mielestä arvot näkyvät riittävästi, sillä esimerkiksi kauppasopimuksissa pidetään esillä ihmisarvoa.
Sisäinen jako ja muuri EU:n ulkorajoilla huolestuttivat
Cronberg oli huolissaan köyhyydestä ja Euroopan sisäisestä jakolinjasta rikkaaseen pohjoiseen ja nuorisotyöttömyyden riivaamaan etelään. Kyllösen mielestä EU:ssa on annettu kasvot talouspelaamiselle ja ahneudelle.
– Kaikkein huolestuttavinta on, että Euroopan ympärille nousee muuri. Kun ei ole yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa, Välimerestä on tulossa hauta. Tämä sukupolvi joutuu tästä vielä Haagin tuomioistuimeen, sanoi Jaakonsaari.
Terho ja Pietikäinen nostettiin pikapaneeliin keskustelemaan EU:n sisäisestä vastuunjaosta pakolaispolitiikassa. Terho ei kaivannut suuria yhteisiä linjauksia maahanmuutosta, sillä se on hänen mielestään jokaisen jäsenmaan oma asia. Pietikäisen mukaan unionissa, jossa on vapaa liikkuvuus, on humanitaarinen velvollisuus, että jokainen jäsenmaa kantaa vastuunsa pakolaisista.
Uskontojohtajien tapaamiseen aikaa kolme tuntia
Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo viritteli keskustelua uskonnonvapaudesta. Hän totesi, että Euroopassa pyritään rajaamaan uskonto pois julkisesta tilasta. EU on myös hampaaton uskonnonvapauskysymyksissä. Vaikka yli puolet maailman ihmisistä elää maissa, joissa uskonnollinen vaino on arkea, turvapaikan saaminen uskonnollisen vainon perusteella on vaikeaa.
Lissabonin sopimuksessa velvoitetaan vuoropuheluun uskontojen kanssa, mutta EU:n johtajilla on vuodessa vain noin kolme tuntia aikaa kohtaamiseen uskontojohtajien kanssa.
Kaikki keskusteluun osallistuneet pitivät Keskitalon esille nostamia kysymyksiä tärkeinä. Parlamentaarikot Jaakonsaari, Cronberg ja Essayah korostivat sitä, että he ovat vedonneet esimerkiksi Iranin vainottujen kristittyjen puolesta ja parlamentissa ihmisoikeustyö on aktiivista.
Jaakonsaaren mielestä kirkoilla on oma roolinsa eikä liian läheinen yhteys päättäjiin ole hyväksi. Terho hauskutti yleisöä toteamalla, että paras yhteys olisi, että päättäjät kävisivät kirkossa.
Pietikäinen ehdotti uskontodialogeja parlamenttiin. Jäätteenmäki piti katastrofina sitä, että yhteys uskontojohtajien ja EU:n johdon välillä on vähäinen – mutta pankkien edustajille kyllä riittää aikaa.
Teksti: Pauli Juusela
EU-parlamentissa Brysselissä riittää käytäviä. Kuva: Pauli Juusela.
Mietteitä Brysselin käytäviltä
Päätoimittaja Pauli Juusela kommentoi kirkon EU-arvoiltaa.
Olen kahdesti työni vuoksi vieraillut Brysselissä tutustumassa Euroopan parlamentin työhön ja siinä sivussa myös muihin Euroopan Unionin päätöksentekoelimiin. Ensimmäisellä matkallani, jossa kutsujana oli europarlamentaarikko Mirja Ryynänen (kesk), Suomi oli vielä varsin tuore unionin jäsen. Jälkimmäisellä matkalla olin Mitro Revon (sd) vieraana.
EU-parlamentin valta on näiden kahden vierailun välillä kasvanut, mikä korostaa edessä olevien EU-vaalien tärkeyttä. Äänestäjien on hyvä huomata, että 13 Suomesta valittavaa parlamentaarikkoa toimivat EU-parlamentissa samoin kuin omassa eduskunnassamme. He edustavat parlamentissa omaa poliittista ryhmäänsä, jonka taustalla ovat aatteet ja arvot. Suomalaisille tärkeät näkökulmat pitää nostaa esiin jo omassa ryhmässä eikä vain äänestyksissä.
Helsingin tuomiokirkon kryptassa pidetty EU-arvoilta osoitti hyvin sen, mikä merkitys päätöksenteossa on päättäjien ja heidän edustamiensa puolueiden arvomaailmalla. Se vaikuttaa siihen, millaisia asioita unionin toiminnassa korostetaan. Ja se vaikuttaa jo peruslinjaukseen: miten paljon ja millaisia asioita halutaan päätettävän Euroopan tasolla ja mitä kansallisvaltioissa.
Onko EU:n oltava esimerkkinä ympäristöasioissa?
EU-arvoillassa maahanmuutto oli tietenkin yksi asia, josta oli selkeästi erilaisia mielipiteitä. Mutta myös esimerkiksi ympäristökysymyksistä käytiin hyvää keskustelua.
Konkreettinen aihe oli, miten Euroopan unioni voisi vahvistaa johtajuuttaan globaaleissa ympäristöongelmissa. Sirpa Pietikäinen (kok) kiteytti asiat niin, että ympäristökriisi on suurin ja vakavin aliarvioitu kriisi, joka on jäänyt julkisuudessa talouskriisin jalkoihin. Ihmiskunta kuluttaa 1,5-kertaisesti sen, mitä maapallo pystyy tuottamaan. Vuonna 2050 määrä on nelinkertainen.
Asian vakavuudesta oltiin yhtä mieltä, mutta siitä, mitä EU:lta vaaditaan, oltiinkin sitten eri mieltä. Sari Essayahin (kok) näkemys oli, että jos EU yrittää olla itse esimerkki tiukoilla ympäristömääräyksillä, työpaikat ja päästöt ulkoistetaan kehittyviin maihin ja ympäristön tila huononee. Samalla kannalla oli Sampo Terho (ps) ja Anneli Jäätteenmäki (kesk).
Liisa Jaakonsaari (sd) oli toista mieltä, hän ei uskonut, että työpaikat ovat lähteneet ympäristövaatimusten takia. Tarja Cronbergin (vihr) mukaan sitoutuminen uusiutuvan energian lisäämiseen voisi tuoda Eurooppaan 570 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2030 mennessä. Samaa korosti Merja Kyllönen (vas).
Kokonaisetua ja kansallista etua valvovat eri elimet
EU-parlamentti Brysselissä on täynnä pitkiä, byrokraattiselta näyttäviä käytäviä, mutta kurkkudirektiivit eivät ole koko totuus Brysselistä. Euroopan parlamentilla on tärkeä rooli lainsäädäntötyössä ja sen valta on kasvanut. Mutta itsenäinen aloitteentekijä se ei lainsäädännössä ole, sillä aloitteet tulevat Euroopan komissiolta. Komissio on unionin kokonaisetua ajava hallitus.
Euroopan unionissa on herkkä valtatasapaino kokonaisedun ja kansallisen päätöksenteon välillä. Isoimmat linjaukset hiotaan valtioiden johtajien välisissä EU-huippukokouksissa ja sektoriasioita hiotaan Euroopan neuvostossa, johon osallistuu aina kustakin aihealueesta vastaava ministeri. Näissä elimissä kuuluu kansallisvaltioiden ääni, parlamentti on Euroopan kansalaisten edustuselin.
Jaa tämä artikkeli: