Evästä matkarepusta
Jokin siinä miehessä on. Ei kukaan myy sattumalta satoja miljoonia kirjoja. Brasilialaisen Paulo Coelhon mystinen maailmankatsomusten sanakeitos tuntuu maistuvan nykyihmisen nielussa ja sielussa poikkeuksellisella tavalla.
Mikä on hänen kirjojensa salaisuus? Hän onnistuu poikkeuksetta siinä, mihin muut kirjoittajat pelkäävät tarttua. Hän yhdistelee häpeilemättömästi näkyvän ja näkymättömän todellisuuden hahmoja. Hän kehottaa tutustumaan omaan suojelusenkeliin ja usuttaa aikamatkalle omaan aikaisempaan elämään.
Multiuskonnollisista vaikutteistaan huolimatta Coelho kykenee olemaan omassa maailmankatsomuksessaan vakaa ja totuudellinen. Hän uskaltaa yksinkertaistaa elämän haastavia lainalaisuuksia ja kohdata lapsenomaisella naiiviudella Jumalan mitä kummallisimmissa paikoissa.
Coelhon kirjat ovat matkaoppaita omaan sisimpäämme. Hän tarjoilee levähdyspaikoilla evästä omasta matkarepustaan. Leirinuotion lämmössä voi kuulla hänen kuiskaavan: ”Kun haluat jotain, koko maailmankaikkeus auttaa sinua saavuttamaan sen. Opi kunnioittamaan ja seuraamaan enteitä. Et saa paeta omaa kohtaloasi.” Ja matka jatkuu taas.
Tärkeimmät asiat löytyvät läheltämme, jopa sisältämme, vaikka aiemmin emme olisi niitä huomanneetkaan. Coelholle elämä on suuri seikkailu. Vasta pitkä vaellus valaisee sielumme ja oivallamme elämän mielen ja tarkoituksen.
Minulle rakkaimmaksi muodostunut ajatus löytyy Alkemisti-kirjasta: ”Hyväksymme totuuden vasta sitten, kun olemme ensin sen kieltäneet koko sydämestämme.” Aika vaikea on Paulon kanssa olla eri mieltä.
Jaa tämä artikkeli: