Fanfictionin juuret voidaan halutessa sijoittaa jo 1800-luvulle
Fanifiktio luo uutta tutuista aineksista
Fanifiktio on luovaa fanikulttuuria parhaimmillaan. Sen avulla voidaan käsitellä rankkojakin aiheita, kuten väkivaltaa ja kuolemaa.
BBC:n Uusi Sherlock -televisiosarjan jaksossa Sherlock Holmes ja tämän arkkivihollinen Jim Moriarty lavastavat Sherlockin kuoleman yhdessä. Heidän mielestään idea on hulvaton. He istuvat kerrostalon katolla nauraen. Yhtäkkiä nauru katkeaa ja miehet heittäytyvät suutelemaan toisiaan intohimoisesti. Sarjan katsoja tuijottaa television ruutua hämillään, kun kuvan rikkoo vihaisen miehen naama.
”Tuo on älytöntä!”, mies toteaa ja tuijottaa edessään istuvaa mustatukkaista naista.
”Miksi ei?”, nainen kysyy. ”Se on ihan yhtä mahdollista kuin mikä tahansa noista sinun teorioistasi”.
Katsojalle selviää, että kyse on pienestä ryhmästä, joka yrittää selvittää Sherlockin kuolemaan liittyviä yksityiskohtia. Olisiko kuolema voinut olla lavastettu? Voisiko Sherlock Holmes sittenkin olla hengissä?
Kohtauksessa irvaillaan hyväntahtoisesti Sherlockin ympärillä pyörivälle fanikulttuurille, joka on kasvanut televisiosarjan ympärille. Uusi Sherlock ei pysy enää television ruudulla, vaan on löytänyt tiensä fanien yhteisöihin eli fandomeihin: kuviksi itsetehtyihin t-paitoihin ja laukkuihin, puvuiksi erilaisiin tapahtumiin eli coneihin, spekulaatioiksi siitä mitä seuraavaksi tapahtuu, musiikkivideoiksi ja taiteeksi.
Moderni fanikulttuuri on yhteisöllistä ja luovaa. Yksi tämän luovuuden muodoista on fanifiktio eli fanfiction.
Fanifiktio tarkoittaa fanien kirjoittamaa uutta fiktiivistä tekstiä. Yksittäiset fiktiiviset tekstit eli ficit ovat tavallisesti jatkotarinoita, tai niin sanottuja ”etkotarinoita”, tai tarinoita joissa alkuperäistä juonta pyritään muuttamaan lisäämällä tarinoihin omia hahmoja, muuttamalla tapahtumien kulkua tai poistamalla joitain tapahtumia.
Tätä itsekeksittyjen tarinoiden maailmaa näyttäisivät hallitsevan 15–30-vuotiaat naiset. Yksi heistä on 26-vuotias Miina Hakonen, joka kertoo kirjoittaneensa fanifiktiota suunnilleen 12 vuotta.
”Ensimmäinen ficcini käsitteli Maameren tarinoita”, hän kertoo.
”Nykyään kirjoitan enimmäkseen Harry Potterista, mutta siinä sivussa kaikesta muustakin, mistä milloinkin satun innostumaan. Tekstit ovat yleensä pienoisnovellin mittaisia, mutta kirjoitan myös pitkiä jatkotarinoita.”
Hakonen kertoo kirjoittavansa myös tyylilajillisesti vaihtelevia tekstejä.
”Ainoastaan kauhu, huumori ja brutaali, groteski väkivalta eivät kuulu repertuaariin.”
Poikarakkautta, taikuutta ja lohikäärmeitä
Fanifiktiota, kuten mitä tahansa muutakin fiktiota, kirjoitetaan omissa lajityypeissään eli genreissä. Uusia genrejä syntyy jatkuvasti, mutta fanifiktiolla on myös vakiintuneita muotoja.
Sherlockin ja Moriartyn välinen romanssi asettuu kategoriaan slash, joka tarkoittaa miesten välistä rakkautta. Fanfiction.net, joka on yksi suurimmista fanifiktio-sivustoista, omistaa Moriartyn ja Sherlockin rakkaudelle 48 tarinaa.
John Watsonin ja Sherlock Holmesin rakkaudesta kerrotaan 2 300 tarinaa. Yhteensä Uuteen Sherlockiin liittyvää fanifiktiota sivusto tarjoaa 55 800 kappaletta.
Yleisesti ottaen parituksilla on vahva sija fanifiktion maailmassa. Hahmoja kirjoitetaan usein rakastumaan toisiinsa, eikä rakkaus kysy ikää tai sukupuolta. Tavallista on myös, että kirjoittaja tuo tarinoihin itse keksimänsä uuden hahmon, johon päähenkilö sitten rakastuu palavasti.
Suuri osa tarinoista alkaa valtavan kunnianhimoisesti ja jää sitten kesken. Osa taas on lyhyitä novelleja, osa puolestaan huonosti kirjoitettuja. Etsijää helpottamaan Fanfiction.net tarjoaa kuitenkin hakusanakoneen ja näppäriä kuvauksia tarinoiden sisällöstä: ”Murha jättää Scotland Yardin poliisin ymmälleen, kuten tavallista, ja Sherlock Holmes sekä hänen uusi kämppäkaverinsa John Watson lähtevät tutkimaan tapausta. John-rukalla ei ole aavistustakaan siitä, mihin hän on päänsä pistänyt. Luvassa taikuutta, lohikäärmeitä ja synkkiä salaisuuksia!”
Plagiointisyytöksiä ja ennakkoluuloja
Suuri osa fanifiktiosta kirjoitetaan englanniksi, mutta kielitaidottomuus ei estä harrastusta. Netistä löytyy lukuisia suomenkielisiä fanifiktiosivuja.
Miina Hakonen kertoo kirjoittavansa fanfictionia sekä suomeksi että englanniksi, julkaisukanavan mukaan. Pääsääntöisesti hän kirjoittaa englanninkieliselle Archive of Our Own-nettisivustolle sekä suomenkielisessä yhteisössä nimeltä Finfanfun.
Finfanfun on yksi tunnetuimpia suomenkielisiä fanifiktiosivustoja. Alun perin Harry Potterin ympärille rakennettu foorumi on vuosien varrella laajentunut tarjoamaan alustan myös muille fandomeille.
Suosituimpien fanifiktioaiheiden kärjessä näyttäisi kuitenkin olevan Harry Potter, niin suomalaisilla kuin kansainvälisilläkin sivustoilla. Hyvänä kakkosena tulee Twilight.
Fanifiktion kirjoittajien joukkoon mahtuu myös muutama ammattilaiskirjailija ja plagiointisyytös. Yhdysvaltalainen kirjailija Cassandra Claire aloitti vuonna 2000 Draco-trilogian, jossa Harry Potter ja Draco Malfoy vaihtavat ruumiita: Harry joutuu elämään Dracon elämää ja toisinpäin.
Kuuden vuoden projektiksi yltänyttä ficciä syytettiin erinäisten televisiosarjojen ja kirjojen plagioinnista ja kirjailijan pyrkimyksestä pönkittää omaa uraansa muiden materiaalilla.
Toinen keskustelua herättänyt tapaus on elokuvaksikin yltänyt kirjasarja Fifty Shades of Grey, jonka juurien ajatellaan olevan E.L Jamesin Twilight-maailmaan sijoittuvassa fanfictionissa Master of the Universe.
Miina Hakonen toteaa, ettei kirjoita lainkaan sellaisista fandomeista, joiden luoja ei halua fanifiktiota kirjoitettavan.
”Ellei sitten kirjoittaja ole jo kuollut”, hän lisää.
Kaikki fanifiktiokirjoittajat eivät ajattele samalla tavalla. Tulen ja jään laulu -kirjasarjasta ja Game of Thrones -televisiosarjasta tunnettu George R.R Martin on fanien kesken tunnettu siitä, että hän vastustaa fanfictionia. Tästä huolimatta Game of Thrones -fanifiktiota löytyy Fanfiction.netistä 4 300 kirjoituksen verran.
Liisa Ihmemaassa ja Star Trek luovuuden lähteinä
Englantilainen Sheenagh Pugh on tutkinut fanifiktiota kirjallisuudenlajina. Hän sijoittaa sen syntymän jo 1930-luvulle, jolloin Arthur Conan Doylen huippusuositut Sherlock Holmes -kirjat syntyivät. Tästä näkökulmasta edellä mainittu Uuden Sherlockin kohtaus liittää sarjan osaksi jo paljon vanhempaa faniuden perinnettä.
Fanitarinoiden historiaa hahmotellut Fanfic symposium -sivusto puolestaan sijoittaa ilmiön synnyn vielä varhaisempaan aikaan, 1800-luvulle. Silloin Lewis Carollin ihailijat kirjoittivat omia jatkotarinoitaan Liisa Ihmemaassa -kirjalle. Kuitenkin vasta Star Trek -sarjan synty, ja sen ympärille kerääntynyt fanien joukko 1960-luvulla, antoivat ilmiölle nimen. Netti puolestaan antoi tarinoille vertaansa vailla olevan julkaisukanavan. Paperimuotoiset omakustanteiset lehdet eli fanzinet katosivat, ja toiminta siirtyi lähestulkoon kokonaan verkkoon. Sen sijaan erilaiset kokoontumiset, eli miitit, eivät ole hävinneet minnekään. Kirjoittajat sopivat tapaamisia kahviloihin, Suomenlinnaan, eri kaupunkeihin ja tapaavat toisiaan suurissa fanitapahtumissa eli coneissa.
Fanfictionin kirjoittaminen on myös varsin interaktiivista. Julkaistuja tarinoita on mahdollista kommentoida ja arvostella nettiyhteisöissä. Miina Hakosen mukaan palautetta saa toisinaan todella paljon, toisinaan ei lainkaan.
”Se on usein kiinni siitä, kuinka suosituista hahmoista tai parituksista kirjoittaa.”
Hakosen mielestä fanifiktio on kehittävä harrastus, jossa voi hyödyntää omia vahvuuksiaan, mutta samalla kehittyä.
”Fanfiction pitää kielitaitoa yllä ja sen avulla tulee hiottua omaa kirjoittamista. Ficeissä on myös paljon viittauksia kiinnostaviin kirjoihin, runoihin ja elokuviin, joihin tulee tartuttua. Opiskelemani teologia ja kirjallisuustiede antavat fanifiktiolle paljon. Muun muassa mytologian, C. S. Lewisin ajattelun ja kirkkohistorian tuntemus ovat olleet monesti hyödyksi”.
Tästä huolimatta fanifiktiota tunnutaan edelleen ylenkatsottavan kirjallisuudenlajina ja harrastuksena. Lapsia ei kannusteta fanisivustoille kirjoittamaan Sherlock Holmesin ja John Watsonin viimeisimmistä seikkailuista, vaan ulos potkimaan jalkapalloa, tai tarttumaan oikeaan kirjaan. Kukaan ei esitä fanifiktiota ratkaisuna tai välineenä nuorten kadonneen lukuinnostuksen palauttamiseen.
Paritukset ja usein heteronormatiivisuudesta poikkeava romantiikan kuvaus tuntuvat myös pelottavan. Fanifiktion avulla saatetaan käsitellä usein todella rankkojakin aiheita, kuten väkivallan uhriksi joutumista, seksuaalista hyväksikäyttöä tai kuolemaa. Tämän vuoksi yhteisöt pitävät tiukasti huolta siitä, että ficcien tiedoissa mainitaan suositusikäraja ja asiaankuuluvat varoitukset. Esimerkiksi Finfanfunissa tarinat lajitellaan foorumilla eri keskusteluryhmiin niiden sisältöjen mukaan.
Miinan Hakosen mielestä fanifiktion maailmaan kannattaa tutustua.
”Ennen kuin tuomitsee, kannattaa käydä lukemassa pari hyvää ficciä - yleensä sen jälkeen taju siitä, mitä ficit ovat, kehittyy huomattavasti.”
Jaa tämä artikkeli: