Väriä ja menoa. Ghanalaiset herätyskirkot kokoavat tuhansia ihmisiä, ja tunnelma saattaa muistuttaa enemmän rock-konserttia kuin perinteistä jumalanpalvelusta. Kuva: Church of Penticost (COP) Gh.
Ghanan herätyskirkoissa luvataan menestystä ja kerätään rahat
Accran kadunkulmiin nousee jatkuvasti uusia karismaattisia herätyskirkkoja. Yöpalvontasessiot kestävät pikkutunneille, ja rikkaimmat saarnaajat ovat monimiljonäärejä.
Kun palasin Suomesta Ghanaan, olin hankkinut mukavalta vaikuttavan asunnon Oyarifasta, pienestä lähiöstä maan pääkaupungissa Accrassa. Olin henkisesti varustautunut siihen, että yllätyksiä voi tulla vastaan, koska olin ollut pitkään poissa. Silti oli yllätys, että edessä oli unettomia öitä siksi, että kristillinen jumalanpalvelus oli poissa ollessamme saanut aivan uusia piirteitä.
Vain muutaman sadan metrin päässä asunnostani oli kesken jäänyt rakennus. Hämmästyksekseni siitä oli tehty kirkko. Sunnuntaisin katselin, kun ihmisiä virtasi kahdeksalta aamulla kirkkoon. Jumalanpalvelus kesti yleensä kello kolmeen iltapäivällä ja oli niin kovaääninen, että se häiritsi lukemista. Televisiota katseltaessa oli volyyminupit käännettävä kaakkoon.
– No, jos ihmiset haluavat viettää pyhäpäivänsä näin, niin ei kai siinä mitään, tuumin.
Keskiviikkoisin ja perjantaisin kirkonmenot alkoivat kuitenkin seitsemältä illalla, ja yhdeksään mennessä väki villiintyi täysin. Elävä musiikki pauhasi täysillä: rummut, kitarat, torvet – koko orkesteri. Pappi ulvoi kurkku suorana mikrofoniin, ihmiset hoilottivat, taputtivat käsiään ja huusivat "Jeesus, Jeesus". Yöpalvonnaksi kutsuttu täysi kakofonia jatkui yleensä noin neljään aamuyöstä. Accran asumälähiöt saavat kokea moista menoa vuoden ympäri.
Oma suomalaistuneen afrikkalaisen mittani tuli täyteen jo viikossa. En kuitenkaan marssinut pesäpallomailan kanssa kirkkoon vaatimaan palvojia kunnioittamaan toisten koti- ja unirauhaa. Sen sijaan päätin ottaa selvää näistä herätyskirkoista, joita oli pienen lähiöni joka kadunkulmassa. Siis kirjaimellisesti.
Valtava sali, iso teltta ja videoyhteys
Eräänä sunnuntaina lähdin tutustumaan yhteen suurimmista, nimeltään Kaikkien kansojen synagogakirkko, The Synagogue Church of All Nations. Se on nigerialaisen evankelistan T.B. Joshuan Ghanan-kirkko, jolla on tuhansia jäseniä ympäri maata. Kiistelty perustaja väittää, että hän pystyy hengen voimalla parantamaan lähes kaikki tunnetut sairaudet, myös ebolan ja aidsin.
Kun Joshua kävi Ghanassa, neljä ihmistä kuoli väkijoukon rynnätessä hakemaan hänen siunaamaansa, sairauksia parantavaa ja paholaisia karkottavaa pyhää vettä, jota sai silloin ilmaiseksi.
Kirkossa sisällä en voinut kuin hämmästellä väenpaljoutta. Valtavassa salissa on kolmessa kerroksessa paikkoja lähes kolme kertaa Finlandia-talon pääsalin verran. Jokainen paikka oli käytössä, samoin ulkona iso teltta, jonne oli videoyhteys. Elävä musiikki pauhasi, ja ilmapiiri muistutti enemmän rock-konserttia kuin perinteistä jumalanpalvelusta.
Ulkopuolella yrittäjät valmistelivat paikallisia ruokia, joiden menekin he arvioivat olevan mainio maratonin mittaisten kirkonmenojen jälkeen.
Nigerialainen evankelista T.B. Joshua (kuvassa oikealla) on yksi Afrikan tunnetuimmista saarnaajista. Hänen perustamassaan kirkossa on tuhansia jäseniä myös ympäri Ghanaa. Talousmedia Forbes arvioi vuonna 2011 Joshuan henkilökohtaisen omaisuuden arvoksi 10–15 miljoonaa dollaria. Kuva: Carley Petesch/Lehtikuva
Karismaattiset kirkot ohittavat perinteiset
Herätyskirkkoja alkoi ilmestyä Ghanaan 1970-luvun lopulta alkaen. Jo nimet erottivat ne valtavirran kirkoista: Musama Disco Christo Church, Jesus Loves Music Church, Pure Fire International. Nyt niitä on jo niin paljon, ettei niitä voi edes luetella.
Suurikokoiset karismaattisten saarnaajien kuvat tuijottavat Accrassa alas kadun kulkijoihin ja jättävät varjoonsa Coca-Colan ja muiden maallisten tavaroiden mainokset. Slummeissa pesii laaja sienirihmastoa muistuttava "kirkkojen" verkosto.
Länsimaissa maallistuminen on vähentänyt kirkkojen julkista roolia, mutta suurimmassa osassa Afrikkaa ihmisten enemmistö luottaa edelleen korkeampaan johdatukseen. Myös yksilöiden kohtalon uskotaan riippuvan taivaan valloista, ja uskonto on suurin väkijoukkoja mobilisoiva voima.
Melko lyhyessä ajassa nämä karismaattiset kirkot ovat hankkineet itselleen niin paljon jäseniä, että ne näyttävät jo ohittavan Ghanan perinteiset kirkot – katolisen, metodistisen, anglikaanisen ja baptistikirkon. Itse asiassa johtavat uusia liikkeitä perustaneet julistajat ja heidän seuraajansa ovat lähteneet valtavirran kirkoista.
– Olin aiemmin katolilainen, sanoo Charlotte Adadevoh Synagogakirkon ulkopuolella.
– Tunsin kuitenkin vuosikausia, että elämäni oli tyhjää ja tarvitsin henkistä uudistumista.
Hurmosta ja suuria puheita
Myös hyvä ystäväni Assibi Ananga on käännynnäinen. Teini-ikäisinä kilvoittelimme ennen muuta koulun sääntöjen rikkomisessa, jotta kaikki näkisivät millaisia koviksia olimme. Kouluaikoina hän ei ollut uskossa, mutta on sittemmin liittynyt T.B. Joshuan seuraajiin. Vaimonsa mukaan hän pirskottelee kotiinsa saarnaajan siunaamaa pyhää vettä pitääkseen paholaiset loitolla.
Herätyskirkkojen nousuun on nähty ainakin kaksi syytä: taloudellisten olojen heikkeneminen 1980-luvulta alkaen sekä perinteisten kirkkojen kyvyttömyys innostaa seurakuntalaisiaan.
Ghana oli 1980-luvulla samanlaisessa tilanteessa kuin Venezuela nyt. Vuosien sotilasvalta ja huono taloudenpito olivat tehneet tuhojaan, valuutan puute esti perushyödykkeiden tuonnin ja kauppojen hyllyt ammottivat tyhjyyttään. Hallituksen sääntely loi vilkkaat mustanpörssin markkinat ja mittavan korruptio-ongelman.
Tämä loi kasvupohjan herätyskirkoille. Ne lupasivat jo valmiiksi jumalalliseen johdatukseen uskoville juuri sitä, mitä nämä halusivat kuulla, kuten loppua köyhyydelle ja sairauksille. Herätyskirkkojen musiikin ja tanssin täyttämät värikkäät menot muistuttivat Afrikan luonnonuskontoja ja puhdistivat hurmoksen kautta. Perinteiset kirkot eivät pärjänneet sen paremmin lupausten suuruudessa kuin viihdearvossakaan.
Ghana on noin 27 000 000 asukkaan länsiafrikkalainen valtio. Pääkaupunki Accra sijaitsee etelässä rannikolla. Kuva: Thinkstock
"Usko pelastaa maan sekasorrosta"
Vaikka Ghanan kansantalouden luvut ovat parantuneet viimeisten 20 vuoden aikana, ei menestys ole tuntunut kansan arkielämässä. Nyt eletään kolmatta vuotta energiakriisin kourissa. Kun kuuntelee ympäri Accraa vaikkapa räätäleiden, hitsaajien, taksikuskien ja kylmävarastojen hoitajien valituksia toimeentulon vaikeudesta, tulee väistämättä mieleen 1970-80-lukujen tilanne.
– Evankeliumin uudet muodot ovat auttaneet ihmisiä selviytymään. Usko siihen, että elämä voisi helpottua, antaa voimia jatkaa., sanoo Basilide Beyuo Baapeng, lukioaikainen luokkatoverini ja nykyinen herätyskirkon pappi
– Turvautuminen uskoon on estänyt tätä maata vaipumasta sekasortoon, hän vakuuttaa.
– Minkä takia ihmiset muuten antaisivat jopa viimeisen roponsa kolehtiin ja jättäisivät lastensa koulumaksut maksamatta?
Uskonto tuntuu nyt hallitsevan Ghanassa kaikkia elämänalueita. Viime vuonna maan valuutan, cedin, arvo laski rajusti, ja moni joutui paniikkiin. Hallitus lähestyi yhtä uusista megakirkoista.
Presidentti ja hänen ministerinsä istuivat Action Faith Ministryn eli Toimivan uskon seurakunnan penkeillä ja katselivat, kun sen perustaja ja arkkipiispa Duncan Williams yritti häätää valuutan vajoamiseen vaikuttaneita pahoja henkiä.
"Käsken cediä nousemaan!", Williams pauhasi. Cedi ei totellut.
Pappien palvelut eivät ole ilmaisia
Herätyskirkkojen papit eivät muutenkaan yleensä saa aikaan lupaamiaan muutoksia. Siitä huolimatta kansa kääntyy heidän puoleensa hädässä jos toisessakin. Yhdysvaltoihin viisumia hakevat matkustajat pyytävät heitä rukoilemaan hakemuksensa puolesta, ja sairaat omaiset kiikutetaan keskellä yötä papin pakeille eikä lääkäriin.
Näiden pappien palvelut eivät ole ilmaisia. Herätyskirkkojen jäseniä muistetaan joka käänteessä, että runsaat lahjoitukset kirkolle ovat paras tapa osoittaa uskon lujuutta ja saada vastalahjana vaurautta ja terveyttä.
Niin teki myös T.B. Joshua Synagogakirkossa sinä aamuna, kun osallistuin jumalanpalvelukseen. Kolehtihaavit kiersivät koko menojen ajan stadionluokan yleisöä ja palasivat täynnä suljettuja kirjekuoria, shekkejä ja uutuuttaan kahisevia seteleitä.
Jotkut eturivin herätyspapeista ovatkin rikastuneet ja myös näyttävät sen mielellään. Esimerkiksi Toimivan uskon seurakunnan Duncan Williams edellyttää, että häntä kohdellaan kuin paavia keskiajalla. Hän kehuskelee muun muassa käyttävänsä parfyymiä, joka on niin hienoa, ettei sitä löydy mistään ghanalaisesta kaupasta. Vahva usko on siunannut häntä myös maallisella hyvällä.
Billy Graham sanoi vaurauden evankeliumia vääräksi
Kaikki eivät pidä vaurauden evankeliumia oikeana oppina. Esimerkiksi yhdysvaltalaisen evankelistan Billy Grahamin aloitteesta syntynyt, evankeliumin levittämiselle omistautunut Lausannen liike on kritisoinut sitä epäeettiseksi ja Raamatun sanomaa väärentäväksi.
Ghanassa vuonna 2009 pitämässään tapahtumassa Lausannen liike varoitti, että moinen opinsuunta rikastuttaa vain sen saarnaajia, mutta jättää suuret määrät ihmisiä entisiin olosuhteisiinsa, taakkanaan myös toteutumattomat toiveet. Tosiasia kuitenkin on, että nimenomaan vaurauden julistus on se voima, joka täyttää Accran köyhät kaupunginosat herätyskirkoilla.
Herätyskirkko on helppo start-up-yritys, jonka sopivat puheenparret hallitseva häikäilemätön yrittäjä voi perustaa ilman suuria pääomavaatimuksia.
Ghanalaisessa yhteiskunnassa näiden liikkeiden aiheuttamiin ongelmiin ei ole kunnolla herätty. Tiedotusvälineissä raportoidaan kyllä herätyspappien yksittäisistä tekosista kuten seksuaalisesta häirinnästä, mutta esimerkiksi jatkuvan melun aiheuttamiin mielenterveysongelmiin lapsille tai muuten herkille ei vielä osata kohdistaa huomiota.
Epäkohtiin puuttuvat leimataan helposti paholaisen kätyreiksi ja kritiikkiin vastataan yhdellä lauseella: "Annetaan kaikki Jumalalle".
Helluntailais-karismaattinen kristillisyys alkoi levitä maailmalla nopeasti 1900-luvun lopulla. Helluntailaisuuden kolmatta aaltoa kutsutaan uuskarismaattisuudeksi. Suomessa sitä edustavat afrikkalaistaustaiset diaspora-kirkot ja aiemmin Nokia Missio, kirjoittaa valtiotieteiden tohtori Päivi Hasu kirjassa Uskonto ja kehitys (SKS 2015).
Katolisen kirkon ja protestanttisen kirkon sisällä vaikuttaviin karismaattisiin liikkeisiin kuului vuonna 2006 arviolta 40 miljoonaa ihmistä Afrikassa. Kolmannen aallon keskiössä ovat menestyksen teologia sekä taistelu demoneja ja henkiä vastaan. Esimerkiksi Ghanassa, Nigeriassa ja Keniassa useampi kuin joka viides ihminen kuuluu erilaisiin helluntailais-karismaattisiin suuntauksiin.
Eira Serkkola
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Afrikkalainen kristinusko ei mahdu läntisiin kaavoihin – ja juuri siksi se kasvaa nopeasti
HengellisyysKristittyjen määrä on kasvanut Afrikassa nopeasti sen jälkeen, kun kirkkojen itsenäistyminen vapautti ne länsimaisista kaavoista. Uuskarismaattisten megakirkkojen pettävät menestyslupaukset ajavat köyhiä ihmisiä puille paljaille.