null Gladiaattoritaistelu viedään museoon veren maku suussa

Historian elävöittämistä intohimoisesti harrastavat Joeli Takala, Arttu Peltoniemi ja Julius Väliaho vastaavat Espoon kaupunginmuseon Gladiaattorit-näyttelyn taisteluesityksistä. Kuvassa Joeli Takala (oik.) ja Arttu Peltoniemi.

Historian elävöittämistä intohimoisesti harrastavat Joeli Takala, Arttu Peltoniemi ja Julius Väliaho vastaavat Espoon kaupunginmuseon Gladiaattorit-näyttelyn taisteluesityksistä. Kuvassa Joeli Takala (oik.) ja Arttu Peltoniemi.

Hyvä elämä

Gladiaattoritaistelu viedään museoon veren maku suussa

Servi morituri -ryhmän jäsenet taistelevat pian Espoossa. "Tiedämme, miten gladiaattorit kuolivat, treenasivat, miten he söivät ja joivat."

Joeli Takalalla (33) ja Julius Väliaholla (28) on vahva tietämys historian elävöityksen osa-alueista, kuten esimerkiksi muinaisista taistelu- ja kamppailutekniikoista. Servi morituri -ryhmän kolmas jäsen Arttu Peltoniemi (29) viimeistelee taistelut näyttämölle suunnittelemalla niiden koreografiat.

Takala on muun muassa perehtynyt esihistorialliseen ja historialliseen miekkailuun. Väliaho puolestaan aloitti historiaan syventymisen 14 vuotta sitten Harmaasudet-yhdistyksessä, mikä pyrkii elävöittämään historiaa ja järjestää live-roolipelejä. Hän on myös perehtynyt rautakautiseen taisteluun. Lisäksi molemmat vetävät säännöllisesti historiallisten taistelulajien treenejä ja kilpailevat sillä saralla.

Elävöitystä tehdään päivätöiden päälle. Takala on entinen it-konsultti, joka ajaa nykyään taksia ja taistelee. Peltoniemi työskentelee raksalla, opettaa tanssia, tekee koreografioita ja esiintyy Kansallis­oopperassa. Väliaho opiskelee psykolo­giaa ja toimii elävöitysyhdistyksien aktiivina.

Kolmikon innostus pohjautuu vahvaan haluun leikkiä historiaa uudelleen, mahdollisimman realistisesti ja uskottavasti.

Uppoutuminen rooliin. Julius Väliahon traakki on barbaariheimon taistelija.

 

Sotisovat tehdään osittain itse

Historian elävöitys on harrastuksena monitulkinnallinen. Väliaho sanoo sen olevan lähellä kokeellista arkeologiaa. Historian elävöitystä ei opeteta yliopistoissa, mutta siihen kuuluva laaja perehtyminen ja tutkimustyö olisi usean opintopisteen arvoista.

”Suomalainen uudelleen elävöittämisen termi on hyvin kattava, sillä se kuvaa hyvin sekä historian esittämistä että historiallisten esineiden tekoa perinteisin menetelmin”, tuumaa Julius Väliaho.

Kolmikko tekee pitkälti itse omat sotisopansa. Osa kypäristä ja miekoista toki tilataan asiaan vihkiytyneiltä sepiltä, mutta esimerkiksi kilvet ja suojukset syntyvät omissa käsissä.

”Kilpien teossa käytämme niin perinteisiä aineksia kuin mahdollista, kuten eläinliimaa ja kananmunia”, paljastaa Takala.

Alkuvuodesta lähtien kolmikko on perehtynyt Rooman gladiaattoreiden elämään, sillä Espoon kaupunginmuseo tilasi ryhmältä taisteluesityksiä syyskuun lopulla alkavaan -näyttelyynsä. Tämä on tälle ryhmälle isoin tilattu taistelutyö tähän mennessä, ja esitystä on valmisteltu pieteetillä.

”Selvitystyö on ollut antoisaa, sillä aineistoa on säilynyt näihin päiviin paljon. Tiedämme, miten gladiaattorit kuolivat, treenasivat, miten he söivät ja joivat.

Valmiina hyökkäykseen. Joeli Takalan esittämän retiaruksen atrainta ei kannata aliarvioida.

 

Atrain vastaan miekka

Elävöitys on Servi moriturille harrastus, jolle sydän lyö. Gladiaattorin aikaan loikanneen kokeellisen arkeologin motto kuuluu: ”Elävöitä tai kuole.”

Espoossa on luvassa taistelunäytöksiä, joihin kolmikko antautuu täysillä.

Julius Väliahon rooli on traakki (thraex). Hän on Mustanmeren rannalla eläneen barbaariheimon taistelija, jonka sotisopa muistuttaa Rooman legioonalaisen varusteita.

Arttu Peltoniemi on puolestaan murmillo, joka vastaa varusteiltaan legioonalaista, mutta joka käyttää painavaa, kala-aiheista kypärää.

Joeli Takalan hahmo on retiarius. Tämä oli ammattitaistelija, jolla ei ollut aseenaan miekkaa, vaan köydestä punottu verkko ja atrain.

Painavin sotisopa. Arttu Peltoniemen murmillo-varusteisiin kuuluu komea
kala-aiheinen kypärä.

 

Ryhmän nimi ”Servi morituri” tarkoittaa kuolemaan meneviä orjia.

”Minulle tuli uutena tietona, että gladiaattoritaistelun väkivalta oli hyvin rituaalinomaista, ja siinä toimittiin kurinalaisesti. Se oli voittajan ja yleisön show”, kuvailee Julius Väliaho.

”Ilmeni myös, että gladiaattoreilla oli hyvin tarkka ruokavalio ja treeniohjelma”, Joeli Takala jatkaa.

Ei siis ihme, miksi Takala ja Väliaho pitävät urheilijoita nykypäivän gladiaattoreina, mutta mukaan he lukevat myös showpainijat.

Servi morituri vastaa Espoon kaupunginmuseon Gladiaattorit-näyttelyn (26.9.201527.3.2016) taisteluesityksistä kolmena sunnuntaina: 11.10.2015, 31.1.2016 ja 6.3.2016

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.