Gospel Helsingin harjoituksissa polvet taipuvat
Kuoronjohtaja Nina Pakkanen varoittaa, että harjoitellessa voi tulla hiki.
Nuorena Nina Pakkanen omistautui klassiselle musiikille.
– Rakastin urkuja yli kaiken!
Urut veivät Pakkasen 1980-luvun lopussa Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin linjalle ja sen jälkeen kanttoriksi Saksaan. Hampurin ja Reinin alueiden vilkas musiikkielämä miellytti klassisen musiikin ystävää. Saksassa Pakkanen kuuli kuitenkin jotain, mitä ei opetettu Sibelius-Akatemiassa.
Konsertissa kuoronjohtaja Angelika Rehaag pani yleisön laulamaan kuoron kanssa. Musiikillinen vuoropuhelu, call and response, kuului gospeliin. Musiikista puuttui kirkkomusiikin pönötys ja vakavuus.
– Konsertti oli kuin matokoukku, jonka nielaisin.
Vuosituhannen vaihteessa Pakkanen palasi Suomeen. Pian hän lähti perustamansa nuorisokuoron kanssa Tukholman gospelfestivaaleille, jossa osallistujat lauloivat ja kuuntelivat gospelia neljä päivää aamusta iltaan. Pakkanen sai gospelkuoron johtamiseen oppia amerikkalaiselta konkarilta.
– Kyllä kiitos, tätä lisää, Pakkanen kertoo ajatelleensa tyrmistyneenä.
Nyt nuorisokuoro tunnetaan nimellä Gospel Helsinki ja sen riveihin haluaisi enemmän laulajia kuin mahtuu. Kuoronjohtajana Pakkanen opiskelee rytmimusiikkia koko ajan lisää.
– Koska ihastuin gospeliin vasta aikuisiällä, olen edelleen kuin turisti tutkimusretkellä.
Vastapainoa hiljaiselle kiitokselle
Meilahden seurakunnan kanttorina työskentelevä Nina Pakkanen kuvailee suomalaista kirkkomusiikkia hiljaiseksi kiitokseksi. Hänen mukaansa vielä muutama vuosikymmen sitten kirkkokonsertissa ei saanut taputtaa. Yleisö ja esiintyjät kunnioittavat edelleen toistensa rauhaa, eivätkä musisoi yhdessä. Rytmeillä leikitään vähän.
– Suomalaisessa hartauselämässä on ollut pitkä kontrollin kulttuuri, joka on kuitenkin ilahduttavasti muuttumassa.
Toki gospelmaista musiikkia on esitetty Suomessa, sillä negrospirituaalit kuuluvat kuorojen vakio-ohjelmistoon.
Yhteisen pulssin löytäminen tekee ihmisille hyvää."
– Nina Pakkanen
Jaakko Löytyn ja Pekka Simojoen kaltaiset muusikot esittävät gospelia, mutta Pakkasen mukaan kappaleet eivät ponnista puuvillapeltojen musiikkiperinteistä. Gospel Helsinki ottaa sen sijaan mallia soulin, bluesin ja muun afroamerikkalaisen rytmimusiikin ilonpidosta ja rytmiikasta.
– Suurin osa kuorolaisistamme ei ole afroamerikkalaisia, eikä musiikkimme tarvitse kuulostaa mustalta. Oikealla tekniikalla voimme kuitenkin tavoittaa aitoa fiilistä ja saundia.
Pakkanen muistuttaa, että gospel jättää tilaa improvisaatiolle, sillä teoksen muotoa voidaan muokata ja rakentaa vielä esiintymishetkellä.
Vaihtopaita on tarpeen
Ensi lauantaina halukkaat voivat kokeilla gospellaulamista Meilahden kirkossa. Iltapäivän mittaisessa Gospel Helsingin työpajassa Pakkanen laulattaa osallistujia yhdessä saksofonisti-pianisti Joonatan Raution ja lyömäsoittaja Sami Koskelan kanssa. Heti tilaisuuden jälkeen järjestetään myös kuoron koelaulut. Pakkanen varoittaa, että päivän aikana voi tulla hiki.
– Kysy vaikka kuorolaisiltani! Harjoitukset vastaavat salitreeniä, ja siksi vaihtopaita on tarpeen.
Puheet treeneistä saattavat tuoda mieleen komediaelokuva Blues Brothersin, jossa soullaulaja James Brown tanssittaa kirkkokansan läkähdyksiin. Liikkumisella on kuitenkin käytännönläheinen tehtävä, eikä se tähtää tanssiin. Pakkasen mukaan pieni liike panee laulajan hengittämään normaalisti ja rentouttaa pallean. Siksi laulu soi paremmin.
– Kuorolaiset eivät tee monimutkaisia askelsarjoja. Kysymys on vain ja ainoastaan siitä, että laulaja oppii tuntemaan rytmin kehollaan. Kokeminen lähtee siitä, että polvet taipuvat.
Rytmi myös yhdistää kuorolaisia.
– Yhteisen pulssin löytäminen tekee ihmisille hyvää.
Kuoronjohtajan mukaan hänen lempikappaleensa Call Him Up kasvaa kuin säveltäjä Joseph Ravelin orkesteriteos Boléro. Pakkasen mielestä eri tyylilajien välille onkin turha vetää tiukkoja raja-aitoja, sillä klassisen musiikin ystävä voi oppia paljon rytmimusiikista.
– Call Him Up kuulostaa ikiliikkujalta! Se ei vaikuta loppuvan koskaan.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Gospel Helsingin juhlakonsertissa kuullaan ja nähdään gospelin riemua afrikkalais-amerikkalaiseen tyyliin
Hyvä elämä Ajankohtaista HengellisyysTätä on odotettu ja harjoiteltu kaksi vuotta.
