Gurun opissa: Eikö kerta riitä?
Rukoussuhde on kuin parisuhde, joka vaatii samojen rakkaudentunnustusten toistamista.
Rakastetulle ei riitä, että olet kerran sanonut rakastavasi häntä. Hän haluaa kuulla sen usein, tutuin ja uusin sanoin. Rakkaus saa keksimään uusia kutsumanimiä rakastetulleen. Eikä vain sanoja – rakkaus tarvitsee myös eleitä, yhdessäoloa, yhteistä aikaa, hellyyttä ja huolenpitoa. Rakkaus tarvitsee myös tuttuja riittejä ja rutiineja
Rukoussuhteen laita on samoin. Se elää toistamisesta, rakkauden vakuutuksista. Jumalalle ei riitä, että olet kerran vastannut hänelle myöntävästi. Vielä vähemmän se riittää itsellesi.
Kun kutsut Jumalaa yhä uudestaan tutuin sanoin, kun toistat hänen nimeään ja kuulet hänen lausuvan sinun nimesi, suhteesi häneen syvenee. Kaipauksesi kasvaa, hän saa lisää tilaa sinussa ja sinussa synty halu vastata hänelle. Rukous on rakkaussuhde, jonka lähde on Jumalassa. Hän kutsuu sinua aina ensin, toistaa nimeäsi ja saa sinut ikävöimään itseään.
Olet koditon, niin kauan kun et ole löytänyt kotiasi Jumalassa. Kaikkein syvin itsesi on hänessä. Olet lähtöisin hänestä ja voit tulla siksi, joka syvimmältäsi olet, vain hänen yhteydessään.
Jumalakin on koditon, kunnes hän on löytänyt sijansa sinussa. Myös Jumala etsii kotiaan maailmassa. ”Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne,” sanotaan tuomiosunnuntain raamatuntekstissä. Kaikissa kodittomissa näet Jumalan, ja hänessä näet kaikki maailman kodittomat.
Kun asetut aloillesi ja rukoilet, luot tilaa, johon Jumala saa asettua ja jossa on tilaa myös muille ihmisille. Tuttujen rukousten sanat ovat kuin Jumalan sydämenlyöntejä, joiden kaikupohjana on koko maailma ja myös sinun sydämesi – jos vain osaat kuunnella.
Viime kädessä sydämesi ovella seisoo Kristus, joka hiljaa koputtaa ja pyytää päästä sisälle. Rukouksessa käännyt hänen päin. Pyydät rohkeutta ja voimaa avata sydämesi niin, että hän voi rukoilla sinussa, kulkea kanssasi ja tehdä tilaa rakkaudelleen sinussa.
Jaa tämä artikkeli: