Gurun opissa: Jumala katsoo heikkoa
Apostoli Paavali tiesi omassa ruumiissaan, mitä olivat väsymys ja vaivat.
Luonnossa liikkuva ja raikasta ulkoilmaa hengittävä voi tuntea merkillistä rauhaa siinä, minkä keskellä hän kulkee. Paavali sanoisi, että juuri siinä on läsnä se, mitä Jumalasta voidaan tietää.
Jumalan näkymättömät ominaisuudet, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat olleet alusta saakka nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan, Paavali väittää kirjeessään roomalaisille. Hän ei kuvitellut olevansa ensimmäinen ihminen, joka sen näki. Jumalaa, kaiken Luojaa, ei voi vangita mihinkään yhteen kokemukseen, aikaan, paikkaan, kieleen tai kulttuuriin.
Jotakin tästä Paavalin on täytynyt kokea jo silloin, kun hän kääntyi Jeesuksen seuraajaksi. Paavali oli juutalainen ja kuului fariseuksiin, jotka korostivat lain noudattamista. Kiihkeästä fariseuksesta tuli Jeesuksen apostoli. Kirjeissään Paavali viittaa kokemukseensa sanomalla, että Jeesus Kristus ilmestyi hänelle. Kokemuksen on täytynyt olla Paavalille tajunnan räjäyttävä, sillä se käänsi hänen elämänsä suunnan.
Jeesus oli käskenyt mennä kaikkialle maailmaan ja viemään evankeliumia kaikille luoduille. Paavali kulki kaupungista toiseen keskittyen roomalaisten provinssien pääkaupunkeihin.
Kaupunkien asukkaiden enemmistö oli ruumiillista työtä tekevää väkeä. Oli ajureita, kantajia, vuokratalojen huoltajia, siivoojia, julkisten rakennusten vartijoita, rakennusmiehiä, muurareita, leipureita, teurastajia, vaattureita, savenvalajia, käsityöläisiä, hopeaseppiä, puuseppiä, kauppiaita, kirjureita ja satamatyöläisiä sekä työttömiä ja kerjäläisiä. Heidän joukossaan Paavali liikkui, keskusteli, opetti ja perusti seurakuntia.
Elantonsa myyntikojutelttojen tekijänä hankkinut Paavali tiesi omassa ruumiissaan, mitä olivat raskas työnteko ja siihen liittyvät väsymys ja vaivat. Nuo kokemukset antoivat syvyyttä hänen sanoilleen.
Opettaessaan muita Paavali olisi voinut vedota mystisiin kokemuksiinsa ja näkyihinsä. Hän ei kuitenkaan tehnyt niin. Omavoimaisuudelta häntä varjeli krooninen sairaus, jota hän kuvaili pistäväksi piikiksi ruumiissaan. Sairautta on arveltu malarian aiheuttamaksi kuumetaudiksi. Siihen liittyi ajoittainen kova päänsärky.
Paavalin sanoma on yhä miettimisen arvoinen. Jumalaa, kaiken Luojaa, ei voi mahduttaa mihinkään temppeliin, olipa se ihmiskäden tai aivojen luomus. Emme omista häntä eikä kenelläkään yksin ole oikeaa tietoa hänestä. Olemme kaikki lähtöisin Jumalasta, olemme hänen sukuaan, ja hapuilemme, kunnes löydämme takaisin hänen luokseen.
Oikeastaan tiedät sen jo. Oma elämäsi on osa Luojan kertomusta, valoineen ja varjoineen, keveinä ja raskaina aikoina, niin hyvänolon hetkinä kuin kipujen keskellä, sillä hän on antanut sinulle elämän. Myös silloin, kun tunnet itsesi heikoksi ja mitättömäksi, olet hyvässä seurassa. Paavali ei väsy toistamasta, että Jumala katsoo juuri sitä, mikä toisten silmissä on heikkoa ja vähäpätöistä.
Jumala on sinua aina lähempänä kuin uskotkaan. Sydämesi sykkeessä kuulet hänet. Hänessä sinä elät, liikut ja olet, vaikka aina et sitä muista.
Kävelymeditaatio
- Toista muutaman kerran mielessäsi Paavalin sanat: ”Jumala ei ole kaukana yhdestäkään meistä. Hänessä me elämme, liikumme ja olemme.”
- Lähde noiden sanojen kanssa liikkeelle. Jos mahdollista, mene ulos ja tee rauhallinen kävelyretki.
- Lausu mielessäsi Paavalin sanoja ja kuuntele, mitä ne kertovat sinulle elämästäsi juuri nyt uuden vuoden alkaessa.
Ohjaajana apostoli Paavali
Paavali on kristinuskon ensimmäinen teologi. Hänet tunnetaan kirjeistään, jotka hän lähetti varhaisille kristillisille seurakunnille. Nuo kirjeet ovat Uuden testamentin vanhimpia kirjoituksia.
Paavali syntyi Tarsossa, nykyisen Etelä-Turkin alueella noin vuonna 10. Entinen kristittyjen vainoaja liittyi 30-luvulla Jeesuksen seuraajiin. Hänet mestattiin Roomassa keisari Neron vainoissa vuonna 64.
Jaa tämä artikkeli: