Gurun opissa: Katso todellisuutta
Sanaton rukous syntyy hiljaisuudessa. Sanaton rukous tarkoittaa katselemista, tarkastelua, sisäistä katselua. Sitä voisi kutsua katselevaksi rukoukseksi. Katsot elämää, jonka keskellä elät. Katsot sitä pitkään viipyvällä, rakastavalla ja hyväksyvällä katseella. Et pakota katsetta, vaan lepäät oikeastaan Toisen katseessa. Se miten hän katselee sinua, alkaa vähitellen muuttaa sitä, miten sinä näet todellisuuden, jonka keskellä elät.
Oppiminen kysyy aikaa. Siksi on olemassa kaikki tarinat erämaan isistä ja äideistä. Todellisuutta ei opi katsomaan kymmenessä minuutissa, puolessa tunnissa, päivässä tai kuukaudessakaan, vaikka oivallus saattaa syntyä hetkessä. Kasvua tapahtuu vähän kerrassaan.
Todellisuudesta ei saa otetta, jos juoksee koko ajan paikasta toiseen, näykkii sieltä ja näykkii täältä. Eikä siitä saa otetta, jos ei koskaan suostu ohjattavaksi, jos ei koskaan asetu olemaan Toisen katseen alla. Sen katseen alla, joka tuntee sinut läpikotaisin.
Pitää löytää tilaa ja aikaa asettua. Pitää löytää paikka, missä voi ottaa vastaan kaikki kokemuksensa pakottamatta niitä esiin. Löytää paikka, missä voi katsoa kaikkea sitä, mitä on tehnyt tai jättänyt tekemättä elämässään. Kohtaat hänet, jonka sanat ylittävät sinun kyllä- ja eisanasi, hänet, joka asettaa sinun omat tuomiosi ja arviosi toiseen valoon. Siihen paikkaan mahtuu kaikki, sillä se on Jumalan katseen avartama tila.
Paikka voi olla puistonpenkillä, kahvilan pöydässä, rautatieasemalla, kotona, kirkonpenkissä tai retriitin rauhassa. Viime kädessä se on sisälläsi oleva tila, jonka Jumala on sinne jo avannut ja jossa hän katselee sinua. Hänen katseensa vapauttaa sinut katsomaan pelotta sitä, mitä on.
Jaa tämä artikkeli: