Kuva: Matti Pikkujämsä
Gurun opissa: Katso valoon päin
Pääsiäisen valo pyyhki pimeän pois.
Monissa kuvissa Gregorius istuu kumartuneena kirjoittamaan. Niissä on usein kyyhkynen hänen vierellään tai olkapäällään. Se kuvaa Pyhää Henkeä, joka kuiskii Gregoriuksen korvaan. Niin hän suhtautui Raamatun kirjoituksiin, joita tuli lukea Hengen kuiskauksia kuuntelemalla.
Gregorius on yksi kaikkien aikojen merkittävimpiä paaveja. Hän oli sekä käytännön mies että mystikko. Hän pyrki yhdistämään tehokkaan toiminnan ja syvän hengellisyyden. Nämä puolet elivät jatkuvassa jännityksessä hänen elämässään.
Gregorius eli aikana, jolloin vanha roomalainen sivilisaatio oli murtumassa. Hän toivoi pääsevänsä pakoon maailman levottomuuksia menemällä luostariin. Lahjakkaan miehen luostariaika päättyi kuitenkin jo muutaman vuoden jälkeen, kun paavi Pelagius vihki tämän diakoniksi ja lähetti lähettiläänään Konstantinopoliin. Kun Gregorius palasi sieltä, hänet valittiin paaviksi vuonna 590.
Kirkon johtajana Gregorius joutui keskelle valtavia muutoksia ja monenlaisia huolia, maallisia ja kirkollisia, taloudellisia ja poliittisia. Hän koki, että hänen sielunsa oli joutunut myrskytuulten armoille. Hän muisteli usein luostarivuosiaan elämänsä onnellisimpana aikana. Silloin "sielu saattoi nousta kaiken ajallisen yläpuolelle ja ajatella taivaallisia asioita, vaikka oli yhä ruumiissa". Nyt hän sai pelätä kadottavansa sielunsa.
Kaiken tekemisen keskellä Gregorius muistutti niin itseään kuin muitakin siitä, että ihminen oli luotu kuuntelemaan ja katselemaan Luojaansa. Hän kutsui tätä Jumalan kuuntelua ja katselua kontemplaatioksi. Käytännössä se tarkoitti mietiskelyä ja rukoilemista.
Ihmisen levottomuus ei voi asettua, ellei hänellä ole mitään, mihin eksynyt sielu voisi kiinnittyä.
Gregoriuksen mukaan paratiisiin luotu ensimmäinen ihminen Aadam oli myös ensimmäinen kontemploija, rukoilija, joka eli Jumalan hyvyyden katselusta ja kuuntelusta. Niin kauan kuin hän eli kontemploiden, kaikki oli hyvin. Hänellä oli elämässään luja perusta. Hän oli turvassa. Häneltä ei puuttunut mitään. Hän eli rakkauden paratiisissa.
Sitten hän eksyi ajattelemaan, että Jumalan katseleminen ja kuunteleminen eivät riittäneet. Hän menetti vakaan perustansa, ja oli sen jälkeen omillaan, huolissaan ja täynnä levottomuutta.
Miten ihminen voisi saada takaisin kyvyn nostaa katseensa pois itsestään ja huolistaan, kyvyn pysähtyä ja rauhoittua?
Ihmisen levottomuus ei voi asettua, ellei hänellä ole mitään, mihin eksynyt sielu voisi kiinnittyä. Gregorius etsi tätä perustaa ylösnousseesta Kristuksesta ja pääsiäisaamun ihmeestä. Jeesus eli, kärsi ja voitti kuoleman, että saisimme takaisin kykymme kaivata Jumalaa, kuulla häntä ja nähdä hänet. Tässä elämässä, monien huolien ja asioiden tulvan keskellä, sen voi kokea vain vilauksittain. Siitä toivosta rukous elää.
Sitä toivoa Gregorius perusteli Jobin sanoilla: "Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Ja sitten kun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan, saan katsella häntä omin silmin ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo."
Pääsiäisrukous
Gregorius näki pääsiäisen ja rukouksen ihmeen päivien ja vuodenaikojen kierrossa: uudessa aamussa ja luonnon heräämisessä kevääseen.
Siitä nousee tämän pääsiäisen rukous:
"Aamun valo on pääsiäisaamun valoa. Pimeyden valta murtuu ja elämä voittaa. Toivo viriää. Ylösnoussut Kristus, auta minua näkemään sinut valona, joka pyyhkii pimeän elämästäni."
Ohjaajana Gregorius Suuri
Gregorius oli ensimmäinen munkki, josta tuli paavi. Hän ehti olla paavina neljätoista vuotta vuosina 590–604. Hänen tarmokkuutensa oli uskomaton. Hän ei ollut vain uskonnollinen johtaja vaan myös merkittävä maallisen vallan käyttäjä. Hän oli taitava hallintomies, juristi, kirkon ulkosuhteiden hoitaja ja talousmies. Hän pyrki korjaamaan sosiaalisia epäkohtia, huolehti kirkon torpparien oikeuksista ja jakoi viljaa köyhille.
Gregorius tunnetaan Raamatun selitysteoksista, saarnakokoelmista, paimenkirjasta piispoille ja papeille sekä pyhimysten elämäkerroista. Hän loi pohjan kristilliselle kansanuskolle pyhimysten merkitystä korostamalla ja kiirastuliopilla, joita molempia Luther myöhemmin arvosteli. Munkin elämän ihanteista Gregorius piti kiinni elämänsä loppuun saakka.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
