Gurun opissa: Katuminen luo tilaa myötätunnolle
Se, joka osaa katua, ei tuomitse kepein perustein muita.
Vuonna 1379 Roomassa valkoiseen viittaan ja mustaan tunikaan pukeutunut nainen saapui lähes joka aamu aamumessuun. Paikka oli dominikaaniveljien kirkko Santa Maria de Sopra. Nainen asui ystäviensä kanssa kirkon lähellä. Hän oli 32-vuotias ja hänen nimensä oli Katariina.
Messun jälkeen hän oli lähes ekstaasissa. Hän ylisti Jumalaa, pyhää rakkauden tulta. Hän sanoi Jumalan olevan hulluna rakkaudesta luotuihinsa. Samalla hän suri sitä, että ihmisen sisin syttyy niin harvoin Jumalan rakkauden tulipesästä.
Katariina oli kotoisin Sienasta. Hän syntyi perheensä 24. lapseksi. Kerrotaan, että äiti imetti Katariinaa, mutta hänen kaksoissisarensa lähetettiin imettäjän hoiviin ja hän kuoli pian. Tämä jätti jälkensä Katariinaan.
Kodin lähellä oli dominikaanien kirkko, jossa Katariina kävi lapsesta saakka messussa. Hänen sanotaan jo lapsena saaneen näyn, jossa hänestä tuli Kristuksen seuraaja.
Katariinassa kehittyi varhain ristiriitainen suhde ruokaan. Se ilmeni haluttomuutena syödä. Nuorena hän joutui siksi riitoihin vanhempiensa, varsinkin äitinsä kanssa. Hän ei halunnut myöskään miettiä ikinä avioliittoa kenenkään kanssa. Mieluummin hän vaikka nälkiinnyttäisi itsensä.
Vanhempien ei auttanut muuta kuin taipua. Sienalaiset katumuksentekijäsisaret eli maallikkodominikaanit ottivat Katariinan joukkoonsa. He elivät omissa kodeissaan, seurasivat heille laadittuja elämänohjeita, rukoilivat ja auttoivat sairaita ja köyhiä.
Liittyessään katumuksentekijäsisariin Katariina oli kuudentoista. Hänen kerrotaan vetäytyneen silloin kolmeksi vuodeksi yksinäisyyteen omaan huoneeseensa, josta kävi vain messussa. Se ei ollut taatusti helppoa kodissa, jossa asui parikymmentä ihmistä.
Jos ei koskaan kadu, ei opi, mitä armo on.
Noina vuosina Katariina löysi erämaan omasta kodistaan ja väkijoukon keskeltä. Hän oppi, että omassa sisimmässä on syvin rauhan ja rukouksen huone, jonka voi kuljettaa mihin tahansa ja koska tahansa.
Kun Katariina palasi kolmen vuoden jälkeen toisten pariin, hän tuskaili aluksi: "Olen jo riisunut pois ajallisten murheiden tunikan, miksi minun pitää pukea se uudelleen."
Toisaalta juuri siellä – kodin seinien sisällä – piti oppia, mitä on arjen jakaminen, töistä ja hiljentymishetkistä neuvotteleminen, oman rauhan varjeleminen ja toisten kanssa eläminen. Siellä oppi, mitä on katumus, anteeksianto ja myötätunto.
Siellä oppi sydämen avaruutta ja kärsimyksen sietämistä - rakkauden ja katumuksen avulla. Itseään Katariina ei asettanut toisille malliksi. Hän tiesi, että on monia polkuja Jumalan luo ja monia katumuksen teitä.
Toisten tekoja on aina helpompi tuomita kuin omiaan. Kukaan ei voi kuitenkaan katua toisten tekoja, vain omiaan voi katua.
Jos haluat löytää aidon katseen vailla mitään kieroutta, petollisuutta ja teeskentelyä, katso Jumalan ääretöntä rakkautta, Katariina opettaa.
Jos ei koskaan kadu, ei opi, mitä on armo. Kun rukoilee sydämestään katuen, ei tuomitse kovin helposti toisia.
Katuvan rukous
"Sinä iankaikkinen Jumala
olet elämä,
ja minä olen kuolema.
Sinä olet viisaus,
minä olen tietämättömyys.
Sinä olet valo,
minä olen pimeys.
Sinä olet ääretön,
minä olen rajallinen.
Sinä olet ehdoton suoruus,
minä olen surkea kierous.
Sinä olet lääkäri,
minä olen sairas."
(Katariina Sienalainen: Rukouksia. Suom. Kaarina Koho)
Ohjaajana Katariina Sienalainen
Katariina syntyi vuonna 1347 sienalaiseen suurperheeseen. Hän liittyi teininä dominikaaniseen maallikkoliikkeeseen, katumuksentekijäsisariin eli penitentteihin. He olivat kaupungeissa eläviä leskiä, naimattomia nuoria naisia tai joskus myös avioliitossa eläviä naisia. Useimmat heistä asuivat kodeissa.
Katariina eli suurimman osan elämästään vanhempiensa kotona, josta käsin hän kävi tapaamassa sairaita, kuten ruttoon sairastuneita, auttoi köyhiä, vieraili toisten sisarten luona ja antoi hengellistä ohjausta. Kun hänen maineensa kasvoi, hän toimi muun muassa paavien neuvonantajana ja kiistojen sovittelijana. Hän kuoli uupumukseen 29.4.1380 Roomassa rukoiltuaan ja paastottuaan kirkon uudistumisen puolesta.
Katariina Sienalainen on Rooman, Italian ja Euroopan suojeluspyhimys.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Katariina Sienalainen eli ihmeidentäyteisen elämän ja nääntyi kuoliaaksi – mikä hänessä ja muissa pyhimyksissä kiinnostaa?
HengellisyysPyhimykset voivat olla tukiverkosto, moraalisia kompasseja, esirukoilijoita ja elävän uskon esimerkkejä.