Gurun opissa: Kuinka kohdata kuoleva?
Opi papilta, miten voit olla läsnäolevasti kuolevan vierellä.
Pappi saa joskus kutsun kuolevan luokse. Kutsu tulee terveyskeskuksen hoitajalta tai toisinaan omaiselta. Joka kerran kutsu hiljentää minut ja pysäyttää muut askareet.
Otan mukaani papin käsikirjan ja ehtoollisvälineet. Kun lähestyn vuodeosaston ovea, askeleet hidastuvat itsestään ja koetan parhaani mukaan rauhoittaa mieleni. Ennenkin olen ollut tässä tilanteessa, ja silti se on aina yhtä uusi. Uusi ja pelottava se on hänellekin, joka siellä minua odottaa. Mitä sanoisin hänelle, mitä tekisin?
Usein huolehdin turhaan. Kuoleva tietää jo, mitä toivoo. Joskus hän haluaa puhua kanssani jostain mieltään vaivaavasta asiasta, josta ei halua puhua muille. Hän haluaa selvittää sen ja saada rauhan.
Tai sitten hän on jo valmis lähtöön ja tahtoo vain saada ehtoollisen ja siunauksen. Joskus mukana on läheisiä, jotka nauttivat ehtoollisen yhdessä kuolevan kanssa. Joka kerta se on yhtä harras ja pyhä hetki. Kaikki tarpeellinen on sovittu ja sanottu. Jäljellä ovat vain kyyneleet silmissä.
On toisenlaisiakin lähtöjä, sellaisia, jotka tekevät avuttomaksi. Kuolevan olemus ja sanat huutavat papille: ”Eikö sinullakaan ole tähän mitään sanottavaa?”
Kaikesta näkee, että tilanne on kuolevalle ylivoimainen, kärsimys liian suuri ja lähtö aivan liian aikainen. Mitä muuta silloin voin kuin olla siinä, nähdä ja kuulla hänen tuskansa ja rukoilla hänen puolestaan. Saatan sanoa: ”Jos et osaa rukoilla, rukoilen puolestasi.” Otan ehkä kädestä ja rukoilen hiljaa vaikka psalmia tapaillen: ”Jumalani, sinuun minä turvaan. Älä hylkää minua. Lievitä tuskani. Ole minulle armollinen.”
Ei papilla sellaisessa tilanteessa useinkaan ole muuta kuin jotkut psalmin sanat, joku tuttu rukous ja vakuutus: ”Niin kuin nyt olen tässä vierelläsi ja kuulen sinua, Jumalakin on kanssasi. Jumala on jakanut kaiken kärsimyksesi. Muuta turvaa minulla ei ole. Häneen saat turvata.”
Ehkä se ei ole paljon, mutta rukous ja muutamat Raamatun sanat kertovat sen, kenen turvaan saamme jättää itsemme, kun lähdön hetki tulee.
Jaa tämä artikkeli: