Gurun opissa: Kuka käskee rukoilla?
Jumala käskee – ja lupaa kuulla jokaisen rukouksen.
Rukous on helppo sivuuttaa aamutoimista. Kun on saanut itsensä ylös, mielessä ovat jo muut asiat. Pitää huolehtia aamiaisen laitosta, saada lapset päiväkotiin tai kouluun, huolehtia tiskeistä, lukea lehti, käydä lenkillä, saada itsensä lähtökuntoon, selvitä töihin tai nousta ihmettelemään, mitä tänään tekisi, kun ei ole, mitä tekisi.
Rukous on helppo sivuuttaa kaikkina vuorokauden aikoina. Mutta entä jos kuitenkin hiljentyisi hetkeksi? Miten se vaikuttaisi? Muuttaisiko se aamun jotenkin? Voisiko se peräti antaa lisäaikaa?
Martti Luther kirjoitti aikanaan Vähän katekismuksen joka kodin mietiskely- ja rukouskirjaksi. Hän kirjoitti sen alun perin seitsemäksi huoneentauluksi, jotka saattoi ripustaa seinälle luettaviksi.
Vaikka aika oli toinen, tekemistä tuskin oli 1500-luvun kodissa yhtään vähemmän kuin nykyäänkään. Lutherin ajatus oli, että kymmenen käskyä, uskontunnustus, Isä meidän -rukous sekä aamu-, ilta- ja ruokarukoukset opittaisiin joka kodissa osana arkea ja että ne olisivat ihmisten mielissä kuin huoneentaulut seinällä.
Luther tunsi vaikeutemme ja epäilyksemme. Miksi muka pitäisi rukoilla? Kuuleeko meitä edes kukaan? Hän vastasi näihin epäilyihin suorasukaiseen tyyliinsä sanomalla, että rukoilla pitää, koska Jumala niin käskee. Luther lisää vielä, että Jumala on luvannut kuulla rukoukset ja tahtoo ihmiselle pelkkää hyvää.
”Jumalan käsky velvoittaa meidät rukoilemaan”, Luther kirjoittaa. Hänen mukaansa sen, joka aikoo olla kristitty, pitää rukoilla. Samalla hän lohduttaa, että rukous ei ole koskaan ihmisen omassa varassa. Jos niin olisi, se jäisi liian usein pelkäksi yritykseksi.
Voit siis tarttua rukoukseen joka päivä vain siksi, että Jumala tahtoo niin. Myöskään rukouksen arvo ei ole sinun omassa varassasi, ei siinä, millainen sinä olet tai mitä pyydät. Rukouksesi on Jumalan tahdon ja lupauksen varassa. Niitä muistelemalla voit virittää itsesi rukoilemaan tutuin ja yksinkertaisin sanoin.
Jaa tämä artikkeli: