Gurun opissa: Marraskuun rukous
Mitä rukous auttaa marraskuun märässä? Tuoko se valon kaamokseen? Onko siitä apua, kun pitää nousta töihin? Tai kun ei ole työtä, mihin lähteä?
Mitä apua rukouksesta on kaikkiin niihin asioihin, joista pitää huolehtia aamusta iltaan? Tai päätöksiin, joita tekee päivän aikana? Mistä siihen löytäisi edes aikaa, kun ei muutenkaan tunnu olevan aikaa mihinkään?
Arki täyttyy monista asioista. Lisäksi mielijohteemme kuljettavat meitä usein pois siitä, mitä meidän pitäisi tehdä tai missä meidän pitäisi olla.
Arki jokapäiväistää rukouksenkin. Tekee siitä tavallista, yksitoikkoista, yksinkertaista, toistuvaa, pieneen keskittyvää. Mutta jospa rukouksen salaisuus onkin juuri siinä.
Jospa rukous saisi katsomaan, mihin käytän päiväni, keiden kanssa vietän aikaani ja miten olen. Silloin ylevät ajatukset rukouksesta ja korkeat käsitykset itsestä karisevat. Tilalle voi tulla muuta.
Mitä arjen rukous yksinkertaisimmillaan olisi? Aluksi vaikka sitä, että pari kertaa päivässä rauhoittuisi, kuuntelisi hengitystään ja kehonsa aistimuksia ja opettelisi olemaan paikallaan. Eikä aluksi muuta. Katsoisi vain, mitä alkaa tapahtua. Niinä parina hetkenä opettelisi pitämään kiinni jostakin tärkeästä, niistä hetkistä.
Sanoja tarvitaan vähän. Rukous voi olla lyhyitä lauseita arjen pienistä asioista, sisimmän puhetta, sydänääniä, hengen kuiskauksia, joita Jumalakin kuuntelee. Siitä elämä rauhoittuu.
Jaa tämä artikkeli: