null Gurun opissa: Minä olen salaisuus

Hengellisyys

Gurun opissa: Minä olen salaisuus

Matka Jumalan salaisuuksiin on samalla matka syvälle omiin salaisuuksiimme.

Jos uskomme, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, silloin se, mitä syvimmiltämme olemme, on meillä vielä edessä. Teemme koko elämämme ajan matkaa sitä kohti.

Näin ajatteli irlantilainen teologi Johannes Scotus Eriugena, joka eli 800-luvulla. Niitä aikoja kutsuttiin myöhemmin yksisilmäisesti Euroopan pimeäksi keskiajaksi. Lännessä Rooman valtakunta oli romahtanut ja antiikin sivistys taantunut. Idässä Konstantinopolissa Muhammedin seuraajat olivat ottaneet haltuunsa kokonaisia provinsseja aina Pohjois-Afrikkaa ja Espanjaa myöten.

Euroopan syrjäseuduilla, Irlannissa ja Brittein saarilla syntynyt kelttiläinen kristillisyys oli kuitenkin elävää ja uutta luovaa. Sieltä Eriugenakin oli lähtöisin.

Jossakin irlantilaisessa opinahjossa, ehkä paikallisten munkkien huomassa, hän oli hankkinut kreikan kielen taidon sekä alkanut tutustua antiikin filosofiaan ja kosmologiaan ja yhdistellä niitä ja kelttiläistä kristillisyyttä omaperäiseksi teologiseksi ajatteluksi.

Kun Ranskan hallitsija Kaarle II Kaljupää tarvitsi 840-luvulla hoviinsa neuvonantajaa ja palatsikouluihinsa etevää teologia, hän kutsui paikalle Eriugenan. Kaarle pyysi häntä kääntämään kreikkalaisten teologien kirjoituksia latinaksi.

Niistä vaikuttuneena Eriugena alkoi kirjoittaa omaa teostaan Periphyseon (Luonnon osa-alueet). Siitä tuli keskiajan ensimmäinen teologisen ajattelun kokonaisesitys, jossa Eriugena pyrki yhdistämään uusplatonilaisen filosofian ja idän ja lännen teologian.

Koko teos on huimaa yritystä lausua jotakin lausumattomasta ja saada näkyväksi se, mikä on näkymätöntä, eli ottaa selvää Jumalan ja ihmisen salaisuudesta. Eriugenan mukaan ihminen etsii pitkin elämäänsä sanoja sanoakseen jotain Jumalasta, vaikka sanamme eivät siihen riitä. Sitten yritämme sanoa jotakin siitä, mitä hän ei ole, ja jäämme ihmettelemään, että Jumala on aina enemmän kuin mitä koskaan myönnämme tai kiellämme.

Aina kun luulemme tietävämme jotakin varmaa itsestämme, kutistamme itseämme.

"Kaikki mitä on, kertoo Jumalasta. Jumala on kaikkien asioiden syvin olemus", Eriugena sanoo. Niinpä kun Jumalan kuvaksi luotu ihminen tekee matkaa Jumalan salaisuuksiin, hän tekee samalla matkaa oman sielunsa salaisuuksiin.

Kun muistamme tämän, se varjelee meidät liian varmoista määritelmistä.

Jumalaa ei voi määritellä – eikä ihmistä. Aina kun luulemme tietävämme jotakin varmaa itsestämme, kutistamme itseämme. Aina kun määrittelemme toisia lokeroihin, kavennamme heidän elintilaansa. Eriugenan mielestä on parempi tietää, ettei vielä tiedä, mitä on ja kuka on, kuin luulla tietävänsä.

Meillä jokaisella on vielä edessämme pitkä matka, jonka aikana saamme riisua pyhät illuusiot itsestämme ja luomamme kuvat toisistamme. Tämä puhdistuminen ja Jumalan ihmettely alkaa tässä elämässä, mutta jatkuu tulevassa. Jumalan salaisuus on niin mittaamaton, että se ei tyhjene ikuisuudessakaan. Silloin on vielä meissäkin salaisuuksia löydettävänä.

Salaisuusrukous

"Sinä olet kaiken elämän lähde

ja syvin salaisuus.

Sinä olet leivänpalassa ja viinissä,

vedessä ja tuulessa,

kaikissa elämän äänissä.

Ei ole mitään, missä et olisi

ja mihin et voisi kätkeytyä.

Silti etsin sinua kaikesta

– ja sinä löydät minut siinä kaikessa."

Ohjaajana Eriugena

Johannes Scotus Eriugena syntyi noin vuonna 810 Irlannissa ja opiskeli siellä kreikan kieltä, filosofiaa ja teologiaa. 35-vuotiaana hänet palkattiin Ranskan hallitsijan Kaarle II Kaljupään hoviin.

Kaarle pyysi Eriugenaa muun muassa kääntämään sukunsa hallussa olleen Dionysios Areopagitan kreikankielisen kirjoituskokoelman latinaksi. Tämä pyyntö oli käänteentekevä. Dionysioksesta tuli Eriugenan suosikkiteologi, ja osin hänen ansiostaan tunnettu mystiikan teologi.

Käännöstöidensä ohessa Eriugena kirjoitti pääteoksensa Periphyseon. Hänen ajattelunsa on myöhemmin vaikuttanut muun muassa mystikko Mestari Ekhartiin ja mystiikasta kiinnostuneeseen humanistiin Nikolaus Cusanukseen.

Jaa tämä artikkeli:

Toimitus suosittelee

Tällainen on Jumalan krapula – eli näin teologit selittävät uskonnollista kieltä

Hengellisyys

Kristillisessä mystiikassa ajatellaan, että viime kädessä sanat ovat tarpeettomia. Dogmatiikan yliopistonlehtorin Olli-Pekka Vainion mielestä mystiikkaa ei kuitenkaan pitäisi tarjota halparatkaisuksi Jumalasta puhumisen ongelmaan.


Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.