Gurun opissa: Mitä pakenemme?
Kilpailun ja voittamisen maailmassa on pelottavaa pysähtyä.
Heti Laulujen laulun jälkeen tulee Vanhassa testamentissa Jesajan kirja. Rakkauden hehkua seuraa oikeudenmukaisuuden paatos.
Profeetta Jesajalla oli viesti sekä valtaapitäville että Jerusalemin asukkaille. ”Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta, puolustakaa sorrettua.” Sitä viestiä hän ei väsynyt toistamaan.
Voi-huuto seurasi niitä, jotka luulivat, että koko maa ja sen rikkaudet kuuluivat yksin heille. Vielä huonommin kävi niiden, jotka yrittivät pelastaa itsensä lähtemällä milloin kenenkin kilpailevan suurvallan kelkkaan.
”Jos käännytte ja pysytte levollisina, te pelastutte, hiljainen luottamus on teidän voimanne”, kuului Jesajan ohje. Se on viisas ja vaativa neuvo. Tukalassa tilanteessa tekee monesti mieli vain paeta tai etsiä turvaa ulkoisista turvallisuuden tunnetta lisäävistä systeemeistä. Tuntuu helpommalta toimia kuin kääntyä, pysähtyä ja katsoa, mihin voisi oikeasti luottaa.
Kilpailun ja voittamisen maailmassa on pelottavaa pysähtyä. Mitä jos jää toisista jälkeen? Entä jos löytää itsensä hävinneiden joukosta? Mistä jää paitsi, jos ei juoksekaan toisten mukana? Mistä löytyisi niitä, joiden kanssa uskaltaisi kääntyä edes hetkeksi katsomaan, mistä on tulossa ja minne menossa?
Pyhän kosketus saa meidät hiljentämään tahtia. Etsi niiden seuraa, joita pyhä on koskettanut. Etsi niitä, jotka yhä malttavat odottaa ja ikävöidä Jumalaa, oikeuden tuojaa.
Jumalan puoleen kääntyminen on sen paikan ja tilan etsimistä, missä syntyy lepo ja luottamus. Siellä hän jo odottaa sinua ja haluaa näyttää sinulle tien.
Koko ajan Jumala vain odottaa, että kääntyisimme häneen päin. Koko ajan hän toivoo, että hän voisi olla meille armollinen. Hän ei ole karkumatkalla, me olemme.
Jaa tämä artikkeli: