Gurun opissa: Mitä rukous hyödyttää?
Rukouksessa heräät katsomaan omaa elämääsi ja maailmaa Jumalan silmin.
Hengellistä elämää ei ole ilman rukousta. Kun rukous sammuu, sammuu uskokin.
Meillä on kiusaus ajatella, että rukous on hyödytöntä. Mitä se muka saa aikaan? Rukoushan kuuluu vain vanhoille ihmisille, niille, joilla on jo toinen jalka tuonpuoleisuudessa. Vain oma tekeminen auttaa, ei rukous.
Syvimmältään rukous on kuitenkin heräämistä, valvomista, valpasta odotusta ja todellisuuteen katsomista – niin syvälle menemistä, että se vaatii rukousta.
Jos joku kuvittelee, että rukous on silmien sulkemista todellisuudelta, hän ei ole vielä koskaan todella rukoillut. Jos luet keskittyen vaikkapa Jeesuksen opettamaa Isä meidän -rukousta, löydät itsesi keskeltä tätä aikaa ja tätä maailmaa. Siinä rukoillaan, että se, mikä taivaassa on jo totta, tulisi todeksi myös täällä maailmassa.
Kun rukoilet syventyen, et rukoile omien toiveittesi toteutumista, vaan sitä, että näkisit, mitä eniten kaipaat. Samalla paljastuu omien toivekuviesi hataruus. Elämällä pitää olla lujempi pohja kuin oman hyödyn tavoittelu tai seuraavan tilikauden näkymät.
Rukouksessa heräät katsomaan maailmaa Jumalan silmin. Silloin et rukoile vain oman sydämesi rauhaa, vaan rauhaa koko maailmaan. Rukoilet, että joku todella kuulisi kärsivän luomakunnan huokaukset ja vaiennettujen huudot. Etsit toivon välähdyksiä ja valon pilkahduksia yön pimeyteen.
Rukouksessa katsot sitä ”valoa, joka valaisee jokaisen ihmisen”. Siinä valossa voit nähdä enemmän mahdollisuuksia kuin uskotkaan. Saat rohkeutta katsoa elämän kipua ja kärsimystä. Kun rukoilet, tiedät, että vielä on toivoa, vielä aamu sarastaa, vielä huokaat toisten kanssa: ”Sinun pelastajasi saapuu!”
Jaa tämä artikkeli: