Gurun opissa: Miten kestää arkea?

Gurun opissa: Miten kestää arkea?

Arjen harmautta ja ­yksitoikkoisuutta tekee mieli paeta.

Kaamoksen pimeydestä ja marraskuun märästä haluaisi päästä hetkeksi valoon ja lämpimään.

Wim Wendersin elokuvassa Berliinin taivaan alla kahdella enkelillä oli päinvastainen haave. He istuivat tyhjässä autohallissa urheiluautossa ja miettivät, mitä olisi elää ihmisenä. Silloin heidän ei tarvitsisi vain leijailla painottomana avaruudessa. He voisivat kävellä maankamaralla, tuntea tuulen ja sateen ja askelten rytmin.

He tuntisivat veren maun, voisivat saada sormiinsa painomustetta päivän lehdestä tai kokea ihmeeksi sen, kun saavat istahtaa lounaalle ja nyökätä tervehdyksen jollekulle.

Tai miltä tuntuu istua kasvokkain jonkun kanssa ja keskustella tai tuntea toisen kosketus? Aina emme muista, että ne eivät ole itsestäänselvyyksiä kaikille meistäkään.

Enkeli ei voi kokea päivien vaihtumista ja ajan kulumista. Enkeli ei elä arjen harmautta. Enkeli ei tiedä, miltä tuntuu, kun elämä loppuu. Enkeli ei tiedä, miltä tuntuu syntyä ihmiseksi. Enkeli tuntee ikuisuuden, mutta ei sitä, miltä tuntuu elää ruumiissa, tässä päivässä ja paikassa.

Ihminen tietää. Pyhät kertomukset sanovat aina uudestaan, että Jumalakin tietää, sillä hän on syntynyt ihmiseksi ja tuntee ruumiissaan, mitä on nälkä ja jano, itku ja nauru, pelko ja toivo. Jeesus syntyi keskelle arkea, itki ja jokelsi tallin seimessä.

Ikinä et voi tietää, mitä tuleva päivä tuo tullessaan. Jokin asia voi katkaista elämän tasaisen kulun ja huomaat kaipaavasi tavallisia toistuvia asioita.

Adventti on hiljentymisen ja pienen paaston aikaa. Rauhoita silloin elämääsi ja mieti asioita, jotka elämässäsi toistuvat ja tuntuvat rutiinilta. Mitkä asiat elämässäsi ovat harmaata arkea? Mieti niitä rauhassa ja kysy sitten, miksi ne kuitenkin ovat sinulle tärkeitä ja minkä merkityksen ne antavat elämällesi. Mikä kiitoksen ja ihmettelyn aihe niihin liittyy?

Jaa tämä artikkeli: