Gurun opissa: Pääsiäiseen valmistava rukous
Pääsiäisjuhlan alla Jeesus tiesi, että hänen lähtönsä hetki oli käsillä. Hän kutsui oppilaansa ympärilleen ja valmisti heitä siihen, mitä oli tulossa. Hän vietti heidän kanssaan rakkauden aterian, pesi heidän jalkansa, kutsui heitä ystävikseen ja rukoili heidän puolestaan jäähyväisrukouksessaan.
Siinä tilanteessa oppilaiden on täytynyt olla ymmällään. Mestari puhuu heille ikuisesta elämästä kuolema silmiensä edessä: Kohta maailma ei minua enää näe ja kuitenkin minun omani näkevät minut. Te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään.
Miten ikuinen elämä voi olla läsnä syvimmän eron hetkellä?
Mestari yrittää avata sitä monin tavoin: ettekö ymmärrä, että ikuinen elämä on sitä, että tunnette ainoan todellisen Jumalan, hänet, joka on minut lähettänyt?
Ei ikuinen elämä ole sitä, mikä tulee tämän elämän jälkeen. Ei kannata murehtia sitä, mitä tämä elämä on ollut. Eikä sitä, että kaikki murenee eikä mistään voi pitää kiinni.
Ikuinen on jo tässä elämässä, iankaikkinen on nyt, eikä sitä murenna mikään. ”Joka tuntee minut, sillä on elämä”, Jeesus sanoo. Mestarinsa tunteva tietää, että on vain yksi todellinen Jumala. Kun ankkuroi elämänsä häneen, kaikki muu suhteellistuu.
Jeesuksen jäähyväisrukous on niiden rukousta, jotka tietävät olevansa ahtaalla tässä maailmassa mutta voivat silti säilyttää rohkeutensa ja löytää rauhan. Siinä kuuluu rukouksen mestarin oma sydänääni: ”Minä heissä, sinä minussa.” Mistä löytyisi parempi pääsiäiseen vievä rukous?
Jaa tämä artikkeli: