Gurun opissa: Pelastava valo
Kynttilänpäivän evankeliumiteksti kertoo siitä, miten Maria ja Joosef vievät lapsensa temppeliin, kun hänen syntymästään on kulunut neljäkymmentä päivää. Siellä Maria kohtaa vanhan Simeonin. Heidän välillään käydään vuoropuhelu. Oikeastaan Simeon puhuu eikä Maria sano sanaakaan. Hän vain kuuntelee. Aivan kuten paimenten vieraillessa vastasyntyneen luona, nytkin Maria kuuntele, kätkee sydämeensä kaiken ja tutkiskelee sitä.
Maria ja Simeon ymmärtävät toisiaan, sillä he ovat molemmat kokeneet, että Korkeimman voima on ympäröinyt heidät. Maria oli yhdeksän kuukauden ajan kantanut kohdussaan Hengestä alkunsa saanutta lasta. Simeonilla oli takanaan pitkä profeetan taival.
Simeon oli saanut lupauksen, että vielä ennen kuolemaansa hän näkee Jumalan pelastuksen. Kun reilun kuukauden ikäinen Jeesus tuodaan temppeliin, Simeon näkee hänessä sen, mitä oli ikänsä odottanut: luvatun lohdutuksen, pelastuksen ja valon, joka koski kaikkia kansoja.
Simeon tajuaa toivonsa täyttyneen ja tietää, että nyt hän on vapaa. Hänen on aika väistyä. Simeon ymmärtää myös, miten vaikeaa on nähdä tuossa pienessä lapsessa Jumala, joka kukistaa valtiaat istuimiltaan ja antaa mittaamattoman arvon vähäosaisille ja kärsiville.
Temppelissä kohtaa kaksi merkillistä hahmoa – toinen Hengen inspiroima odottaja ja todistaja, toinen äidin iloa ja tuskaa kantava, sydänjuuriaan myöten Hengen satuttama. Kaikki on vielä alussa, kaikki on jo kuitenkin läsnä.
Jaa tämä artikkeli: