Gurun opissa: Rukous on sielun peili
Puhtaimmillaan rukous on lapsen jokeltelua.
Kenenkään ei ole hyvä lähteä sisäiselle matkalle ilman opasta, muistuttaa Johannes Siinailainen. Oppaan tehtävä on saattaa matkan alkuun, ei kulkea matkaa toisen puolesta. Hän kutsuu, neuvoo ja rohkaisee avaamaan silmät ja oppimaan kokemuksista. Kukaan ei voi tietää pelkästään toisen kuvailun perusteella, miltä hunaja maistuu, pitää maistaa itse.
Johannes oli 16-vuotias, kun hän lähti Siinain erämaahan, Mooseksen vuoren juurelle, jossa oli jo silloin 500-luvulla luostari ja on yhä. Aluksi Johannes oli Martyrius-nimisen munkin ohjauksessa. Kolmen vuoden koeajan jälkeen Martyrius vei Johanneksen vuoren huipulla sijaitsevaan kappeliin ja ajoi hänen päälakensa kaljuksi munkiksi vihkimisen merkiksi.
Pian tämän jälkeen Martyrius kuoli ja Johannes lähti luostarin ulkopuolelle erämaahan, jossa hän eli 40 vuotta. Siellä Johanneksen kerrotaan saaneen jatkuvan rukouksen lahjan. Hänestä tuli tunnettu hengellinen ohjaaja, jonka luokse monet hakeutuivat neuvoa kysymään. Lopulta hänet haettiin takaisin luostariin sen igumeniksi eli johtajaksi.
Ennen kuolemaansa Johannes palasi vielä erakon kammioonsa ja kirjoitti siellä hengellisen oppaan. Se oli hänen testamenttinsa. Tarinan mukaan hän oli aivan kuin Mooses aikoinaan kiivennyt vuorelle ja kohdannut siellä sumun keskellä Jumalansa.
Portaat-nimisessä kirjassaan Johannes käyttää erämaan kuvastoa. Erämaan karuus, kuivuus ja vuorten tummuus kuvaavat ihmisen hengellistä matkaa. Se matka on kieltäytymistä ja löytämistä, luopumista ja iloa. Johannes kuvaa hengellistä matkaa myös kulkuna hyveiden portaita pitkin. Portaiden päässä, vuoren huipulla odottaa Kristus, ja siellä kaikki salaisuudet ratkeavat.
Portaat ei ole mikään kevyt elämäntaidon opas, mutta se on edelleen ajankohtainen. Siinä puhutaan hyveistä ja paheista, kuuliaisuudesta ja katumuksesta, vihan ja muiden vahingollisten tunteiden käsittelemisestä ja turhien asioiden hylkäämisestä.
Kun rukous on oikein virittynyt, kaikki asettuu paikalleen. Rukous yhdistää ihmisen ja Jumalan.
Tuo kaikki on mielen siivoamista, tilan tekemistä tärkeimmälle: rukoukselle, Jumalan puoleen kääntymiselle. "Kun lähdet seistäksesi Herran edessä, olkoon sielusi viitta kudottu kokonaan kaunattomuuden langasta", kirjoittaa Johannes.
Kun rukous on oikein virittynyt, kaikki asettuu paikalleen. Rukous yhdistää ihmisen ja Jumalan. Se pitää kaiken koossa.
Rukous on suoja ahdistusta vastaan, murheen hajottaja, vihan vaimentaja, armahduksen antaja, hyveiden lähde ja hiljaisuuden aarre. Rukous on myös rukoilijan oman elämäntilanteen ilmaisin. Johannes kutsuu rukousta munkin kuvastimeksi. Se on ainoa peili, jonka tarvitset. Kun rukouksen keskellä joku sana alkaa puhutella, on parasta viipyä siinä hetki, sillä silloin enkelisi rukoilee kanssasi.
Lopulta rukous on yksinkertaista, kunhan muistaa, ketä rukoilee. Yksikin sana riittää. "Olkoon pyyntösi koko sävy koreilematon", kirjoittaa Johannes ja muistuttaa, miten publikaani ja tuhlaajapoikakin pääsivät Jumalan kanssa sovintoon yhdellä sanalla.
Lasten jokeltelu on Jumalalle mieluisampaa kuin oppineiden viisastelu. Voi olla, että Jumala ihastuu eniten senkaltaisista sanoista, joita lapsena ensi kertaa tapailit.
Yksinkertainen rukousharjoitus
Kun rukoilet, käytä yksinkertaisia rukouksia. Voit pyytää avuksesi Jeesusta muutamalla sanalla: "Jeesus Kristus, armahda minua."
Liitä rukous hengitykseesi ja toista sitä hengityksesi rytmissä.
Nouse sitten seisomaan ja levitä ja kohota kätesi ja lausu hiljaa: "Jeesus Kristus." Kumarra hetken kuluttua pääsi, tuo kätesi rinnallesi ja lausu: "Armahda minua."
Ohjaajana Johannes Siinailainen
Johannes Siinailainen kirjoitti elämänsä lopulla Portaat-nimisen kirjan, johon hän kokosi 40 Siinain erämaassa vietetyn vuoden kokemuksensa rukouksesta. Siitä tuli hengellisen kirjallisuuden klassikko itäisessä kirkossa. Se on käännetty lukuisille kielille, myös suomeksi. Se on kirjoitettu alkuaan munkeille, mutta sitä on aina luettu paljon myös luostareiden ulkopuolella.
Johannes Siinailainen tai Johannes Klimakos tai Portaiden Johannes, joilla nimillä hänet myös tunnetaan, eli vuosina 579–649 Siinain erämaassa. Siellä hänestä tuli tunnettu hengellinen ohjaaja ja luostarin johtaja. Tuo luostari on edelleen toiminnassa ja tunnetaan nimellä Pyhän Katariinan luostari.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Helluntaiseurakunnan pastori Irma Frestadius: Kun rukoillaan yhdessä, kukaan ei puhu pahaa toisesta
AjankohtaistaEkumeeninen rukousviikko alkaa torstaina 18.1.
Rukous: Auta minua löytämään levollinen mieli
Hengellisyys