Gurun opissa: Sisimmässämme
Pyhät eivät kiihkoile, se vain veisi mielenrauhan. He harmistuvat, kun joku arvelee olevansa paikalla, josta voi paheksua toista. Pyhille lähimmäisen rakastaminen tarkoittaa lähimmäiselle kuolemista, eli sitä, ettei koskaan tuomitse toista mistään.
Hän, joka näkee omat syntinsä, ei näe lähimmäisensä syntejä. Hänellä, joka katselee elämäänsä ja näkee, mitä löytyy omasta talosta, ei ole syytä etsiä vikaa toisista.
Mooses Egyptiläinen on sanonut, että jos sinulla on ruumis omassa kodissasi, sinulla ei ole halua mennä naapurin hautajaisiin. Se joka kiihkoilee toisten sai-rauksista, unohtaa oman sielunsa terveyden.
Jeesus ei vedonnut käskyihin eikä kieltoihin, ei itseään suurempiin auktoriteetteihin, ei itseensä eikä omiin opetuksiinsa eikä edes Jumalaan, vaikka juuri hänen valtakuntansa Jeesus tahtoi avata kuulijoilleen.
Jeesus vetosi ensin kuulijoidensa sydämeen, siihen, minkä he sisimmässään jo tiesivät. Kyllä he tiesivät, mitä käskyt olivat. Vertauksetkin nousivat siitä maailmasta, jonka kaikki tunsivat.
Ongelma on vain siinä, ettemme toimi sen mukaan, minkä jo tiedämme oikeaksi.
Jeesus muistutti siitä, minkä jo tiedämme, ja pani meidät ihmettelemään Jumalan armahtavien tekojen yllätyksellisyyttä. Jumala armahtaa kaikkia, avaa sylinsä tuhlaajapojalle. Me ihmiset tarkkaamme suorituksia ja ansioita.
Aina kun tuomitsemme toisen, suljemme häneltä ja itseltämme taivaan. Jeesus sen sijaan laskeutui sieltä alas, avatakseen sen meille.
Jaa tämä artikkeli: