Gurun opissa: Tukki silmässä
Jeesuksen katse oli tarkka. Hän näki ihmisten sydämeen ja osasi lukea kehon kieltä. Hän puhui ihmisille, niin kuin he olisivat aikuisia eivätkä huomionkipeitä lapsia. Aikuisille voi puhua suoraan.
Jeesus osasi myös liioitella saadakseen ihmiset näkemään, mistä on kysymys: ”Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi?”
Kun on tukki silmässä, vika on aina toisessa. Tuo toinen ei näe minua, hän on itsekäs, kohtuuton ja tuomitseva eikä näe, mitä pahaa saa aikaan. Tai jos vika ei ole kenessäkään tietyssä ihmisessä, niin sitten se on järjestelmässä, johdossa tai rakenteissa. Tai ehkä olen vain sattunut syntymään väärään maahan, väärään aikaan ja väärään seurakuntaan. Kunhan vain minun ei tarvitse pysähtyä ja katsoa, mitä omien reaktioideni takana on.
Miten pysäyttää keskinäisen syyttelyn peli? Miten voisi lakata kiistelemästä pelisäännöistä ja katsoa sen sijaan peliä ja miettiä, miten parantaisi siinä omaa suoritustaan? Miten oppisi tunnistamaan omat reaktionsa? Miten voisi päästää irti kivestä, joka on jo kädessä? Miten voisin ymmärtää, että en voi muuttaa toisia, en olosuhteita enkä ainakaan korjata koko maailmaa?
Muutos alkaa siitä, että minun on otettava vastuu itsestäni ja omista reaktioistani ja kuunneltava, mikä sisäinen ohjelma saa minut toimimaan niin kuin toimin. En voi muuttaa mitään, jos en itse ole löytänyt rauhaa, astunut rauhan ja sovinnon polulle, Jumalan katseen alle. Kun havahdumme siihen, että olemme kaikki saman kaikkinäkevän silmän alla, meillä ei ole enää varaa tuomita toisiamme.
Jaa tämä artikkeli: