”Mä oon ihan tyhmä ja ruma”, toteaa teini keittiönpöydän ääressä. Äänensävy on synkkä ja totaalinen. Takana on epäonnistuminen kokeissa (7-) ja katastrofi poikaystävän luona (finni leuassa).

Aikuisten vakioselitykset teinin ahdistukseen löytyvät biologiasta ja sukurasitteista. Hormonit ja huono itsetunto kelpaavat vastaukseksi mihin tahansa nuoren ja vähän vanhemmankin vaivaan.

Uskallan epäillä, että nykyteinin purkauksiin voi löytyä muitakin selityksiä. Ainakin hysteerinen kilpaileminen levittäytyy taudin lailla koko yhteiskuntaan. Taloudellinen ja poliittinen eliitti hokee mantran tavoin: ”menestykseen tarvitaan huippuja”. Ei riitä, että on ihan hyvä. Pitää olla paras.

Huiput tunnistaa siitä, että ne menestyvät erilaisten ranking-listojen kärjessä. Ihmiset, koulut, yliopistot, työpaikat, kaupungit ja jopa maat kilpailevat keskenään. Kerro, kerro kuvastin, kenen brändi on houkuttelevin.

Parhaaksi ihmiseksi tuleminen on vaativa projekti. Se pitää aloittaa jo kohdusta. Ensin kilpailutetaan sairaalat. Pienokaiselle ja perheelle kun pitää saada paras synnytyskokemus, ettei synny traumoja heti alkumatkalla.

Sitten on päivähoidon vuoro. Vauva-lehden nettipalstoilla pohditaan kuumeisesti, laittaisiko mussukan kielikylpyyn, montessoriin vai minne. Ilmoittautua kannattaa ajoissa, sillä parhaat paikat viedään käsistä. Myös asuinalue ratkaisee, kun lähdetään kartuttamaan perillisen sosiaalista pääomaa.

Seuraavaksi tulevat harrastukset ja koulutie. Vain parasta. Etäisyyksistä ja sääolosuhteista piittaamatta vanhemmat sukkuloivat urheasti pääkaupunkiseudun ruuhkissa tarjotakseen lapselleen vain parasta virikettä koulupäivän jälkeen.

Nykypäivän hyvä vanhemmuus onkin jatkuvaa ryntäilyä erilaisten myyjäisten, varainkeruutempausten, arviointikeskustelujen, treenien ja esitysten välillä. Ja jos johonkin rientoon ei millään pääse, syyttävää sormea ei suinkaan osoita oma teini vaan luokkakaverin äiti. Hienovaraisesti tietysti, kuten parhaissa piireissä tapana on.

Vain ykkösenä oleminen ratkaisee. Kolmas varasija pääsykokeissa on maailmanloppu. Mutta ihan oikeesti, haittaaks se?