Hallamaa: Sadomasokistinen eroottinen fantasia kannustaa pohtimaan, milloin mielihyvää tuottava asia onkin pahaa
Eettisesti harmaalla alueella ihminen pääsee pidemmälle kuin valossa, ja samalla hän peittää tekemisten todellisen luonteen.
Puhe viidestäkymmenestä harmaan sävystä voi tuoda mieleen lopputalven värit. Harmaa pilvipeite kätkee auringon. Tiivistyvät hanget tummenevat lumen muuttuessa rakeiseksi ja kerätessään pinnalleen roskaa.
Englanniksi käännettynä viisikymmentä harmaan sävyä ei yhdisty talvipäivän värimaailmaan vaan kirjailijanimimerkki E. L. Jamesin vuonna 2011 julkaistuun, miljoonapainoksina levinneeseen kirjaan Fifty Shades of Grey. Se on yksinkertaisen kertomusrakenteen varassa etenevä viihteellinen, kirjallisesti vaatimaton kuvaus erilaisista sadomasokismia, alistamista ja sitomista sisältävistä eroottisista fantasioista.
Sana grey viittaa kirjan miespäähenkilöön, upporikkaaseen Christian Greyhin, mutta sen voi ymmärtää myös eroottisten toiveiden kirjoksi – oman mielen harmaaksi alueeksi, josta naispäähenkilö Ana tulee tietoiseksi aloitettuaan seksisuhteen herra Greyn kanssa.
Keskustelussa on kiistelty siitä, onko kirja hyödyksi vai haitaksi. Vapauttaako omalle harmaalle alueelle meneminen lukijat suurempaan nautinnon valikoimaan, vai yleistyykö alistava ja kumppania fyysisesti ja psyykkisesti vahingoittava seksi?
Lampun valossa aterialla Pietari oli rohkea, luja ja päättäväinen: hän seuraisi Mestaria vaikka kuolemaan.
Vastakkainasettelu yksinkertaistaa ongelmaa. Tunnemme viehtymystä myös haitalliseen, eivätkä nautinnon ja hyvää tekevän rajat osu yksiin. Mielihyvä saa keskittymään huonoihin asioihin, ja halu välttää epämukavuutta estää toimimasta oikein myös intiimisuhteiden ulkopuolella.
Kun valoa ei ole tarpeeksi, ääriviivoja on vaikea erottaa. Harmaalla alueella voidaan edetä pidemmälle kuin valossa ja näin peittää tekemisten todellinen luonne muilta – ja ennen kaikkea itseltä.
Lampun valossa aterialla Pietari oli rohkea, luja ja päättäväinen: hän seuraisi Mestaria vaikka kuolemaan. Yön pimeydessä hiilivalkean harmaassa kajossa selvä muuttui hämäräksi. Oli helpompi pysyä nuotiopiirissä muiden seurassa kuin tunnustaa totuus ja joutua ulkopuolelle.
Paastonaika kutsuu valoon, joka auttaa näkemään harmaan kätkemät sävyt ja erottamaan hyvän pahasta ja oikean väärästä.
Kirjoittaja on sosiaalieetikko ja lähiöisoäiti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Hallamaa: Yksin jäämisen kauhu ylittää oikeassa olemisen nautinnon
PuheenvuorotKumpaan suuntaan maapallo pyörii? 11-vuotiaana annettu vastaus tulee mieleen edelleen.