Hallamaa: Yksin jäämisen kauhu ylittää oikeassa olemisen nautinnon
Kumpaan suuntaan maapallo pyörii? 11-vuotiaana annettu vastaus tulee mieleen edelleen.
Kun auringon tiedetään nousevan idästä ja laskevan länteen, kumpaan suuntaan maapallo pyörii? Meidän 11-vuotiaiden piti valita viittaamalla oikeana pitämämme vastaus maantiedon opettajan antamista kahdesta vaihtoehdosta. Toista vaihtoehtoa kannatti yli 30 oppilasta, toista vain kaksi, Timo-Pekka ja minä.
Käsien viidakon nähdessäni aloin hätääntyä, ja tilanne kävi vielä pahemmaksi, kun opettaja kääntyi meidän kahden puoleen ja kysyi, olemmeko aivan varmoja. Vielä olisi mahdollisuus harkita uudelleen. Timo-Pekka siirtyi enemmistön puolelle.
Muistan, kuinka minuun kohdistuneet katseet eristivät minut muista ja tunsin, miten häpeä väärässä olemisesta oli tuloillaan. Kertasin mielessäni perusteet, jotka olivat johtaneet minut vastaukseeni. En pystynyt paikantamaan virhettä. Minun olisi pysyttävä kannallani, vaikka se olisi vääräkin, kunnes opettaja selittäisi, missä mahdollisesti olin erehtynyt. Pienellä äänellä sanoin, etten vaihtaisi vastaustani. Jännitys laukesi opettajan ratkaisuun. Olin ainoana vastannut oikein.
Melkein aina olisi helpompi antaa periksi ja mukautua enemmistön kantaan.
Tyydytys oli tunteena heikompi kuin kylmäävä kokemus yksin jäämisestä. Opettaja ei kommentoinut mitenkään – ehkä tahattomasti – järjestämäänsä sosiaalipsykologista ihmiskoetta. Kukaan muukaan ei sanonut mitään, mutta ajattelen silloin tällöin kaukaista muistoa.
”Tässä seison, enkä muuta voi,” kerrotaan Lutherin vastanneen, kun häntä vaadittiin pyörtämään puheensa ja opetuksensa. Kannassaan pysyviä ihaillaan ja heidät esitetään varmuutta uhkuvina sankareina. Uumoilen, että todellisuus on toisenlainen. Asioita harkitsevan mieleen hiipii epäilys väärässä olemisesta ja rohkean yllättää pelko hylätyksi tulemisesta. Melkein aina olisi helpompi antaa periksi ja mukautua enemmistön kantaan.
Mitä opin? Maapallon pyörimissuunnan voi päätellä kuvittelemalla itsensä seisomaan pallon pinnalle ja ajattelemalla auringon nousua. Sitä, kuinka mielipiteitä ohjaavaa sosiaalista painetta voi oppia tunnistamaan ja vastustamaan, opettelen edelleen välillä surkeasti epäonnistuen.
Kirjoittaja on sosiaalieetikko ja lähiöisoäiti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Hallamaa: Paha ei tule aina ulkopuolelta
PuheenvuorotHyväksikäyttöön on vaikea puuttua niin kauan kuin luulemme, ettei se voi tapahtua ihan lähellä.