Hankala alku
Moninaisuus ja erimielisyydet ovat kuuluneet kristinuskoon aina.
Tulevana sunnuntaina vietetään helluntaita, jota pidetään kirkon syntymäpäivänä. Ihan tuossa tuokiossa, yhtenä helluntaipäivänä, kristinusko tai kirkko ei kuitenkaan ole syntynyt. Professori Heikki Räisäsen mukaan kristinuskon synty oli ketjureaktio. Jeesuksen julistus ja toiminta saivat reaktion alkuun, mutta Jeesus ei uutta uskontoa perustanut. Ei sitä perustanut Paavalikaan, Uuden testamentin vanhimpien tekstien kirjoittaja ja pakanalähetyksen aloittaja.
Se, mikä nykyisin on maailman suurin uskonto, oli pitkään pieni ja marginaalinen liike juutalaisuuden sisällä. Räisänen uskaltautuu veikkaamaan, että ensimmäisinä vuosina Jeesus-liikkeellä oli joitakin kymmeniä, enintään joitakin satoja, seuraajia. Tällä hetkellä kristittyjä on maailmassa noin 2,33 miljardia.
Räisäsen parikymmenvuotisen työn tulos, kristinuskon varhaisvaiheita käsittelevä lähes 500-sivuinen kirja The Rise of Christian Beliefs: The Thought World of Early Christians ilmestyi amerikkalaisen kustantamon julkaisemana vuonna 2009. Viime syksynä saatiin suomeksi suppeampi ja kansantajuisempi Mitä varhaiset kristityt uskoivat (WSOY).
Aivan kristinuskon alkuvaiheista eli siitä, mitä välittömästi Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen tapahtui, ei Räisäsen mukaan kovin paljon tiedetä. Jeesus oli julistanut Jumalan valtakunnan olevan tulossa maan päälle, ja sitä julistusta hänen seuraajansa jatkoivat, tosin uudessa äänilajissa.
— Oppilaat lisäsivät alkuperäiseen julistukseen sanoman Jeesuksen ylösnousemuksesta ja hänen paluunsa odotuksesta: Jumala on herättänyt Jeesuksen kuolleista. Jumalan valtakunta on tulossa, ja kohta herätetään kaikki muutkin.
Seuraajilleen Jeesus oli Messias, odotettu lopunaikojen vapauttajahahmo.
— He ajattelivat Jeesuksen olleen ihminen, joka kuolemansa jälkeen korotettiin taivaalliseen asemaan. On hyvin vanha käsitys, että Jumala oli tehnyt Jeesukselle tai Jeesuksesta jotakin herättämällä hänet kuolleista ja korottamalla uuteen asemaan, Räisänen kertoo.
Räisäsen mukaan Jeesuksen julistuksessa on vaikea irrottaa toisistaan uskonnollista ja poliittista viestiä. Vaikka Jumalan valtakunta oli ensisijaisesti uskonnollinen todellisuus, Jeesuksen julistuksessa oli myös poliittisia ja sosiaalisia ulottuvuuksia. Se oli ilosanomaa köyhille ja sairaille.
Jeesuksen kuolemasta ei ollut kulunut kauan, kun hänen seuraajansa ajautuivat ristiriitoihin. Ensimmäiset erimielisyydet kumpusivat tiettävästi kieli- ja kulttuurieroista. Vastakkain olivat Jerusalemin alkuseurakunnan arameaa äidinkielenään puhuvat ”heprealaiset” ja kreikkaa puhuvat ”hellenistit”. Heikki Räisänen olettaa, että hellenistien piirissä suhtauduttiin todennäköisesti vapaamielisemmin juutalaiseen lakiin.
Hellenistit joutuivat pakenemaan Jerusalemista, kun fanaatikot kivittivät heidän johtajansa Stefanoksen. Stefanosta alettiin pitää ensimmäisenä kristittynä marttyyrinä ja Syyrian Antiokiasta, jonne osa hellenisteistä pakeni, tuli yksi varhaisen kristinuskon keskuksista.
Seuraavasta kiistasta tiedetään jo paljon enemmän, kiitos Paavalin kirjeiden. Myös siinä oli kyse rajanvedosta suhteessa lakiin. Jerusalemin seurakunnan ja Paavalin välillä oli näkemyseroja siitä, pitääkö pakanataustaisilta kristityiltä vaatia ympärileikkausta.
— Jännitteet olivat suuria, mutta yritys pysyä yhdessä oli kova. Varsinkin Paavalille oli tärkeää säilyttää yhteys Jerusalemiin, Räisänen kertoo.
Erimielisyydet pakanakristittyjen asemasta ratkesivat siihen, että Paavalin edustama sallivampi näkemys löi itsensä läpi. Räisäsen mukaan osasyynä saattoi olla se, että Jerusalemin hävitys vuonna 70 eristi konservatiiviset juutalaiskristityt muista.
Heikki Räisänen muistuttaa, että Jeesuksen ensimmäiset seuraajat olivat juutalaista syntyperää ja myös pitivät itseään juutalaisina. Niin Paavalikin, pakanoiden puolestapuhuja.
— Paavali kyllä jo 50-luvulla kipuili vanhan ja uuden ristipaineessa. Toisaalta hänellä oli juutalainen identiteetti, toisaalta vanha lakiuskonto ei riittänyt hänelle.
Ensimmäiset ei-juutalaiset käännynnäiset olivat todennäköisesti juutalaisuudesta kiinnostuneita pakanoita, jotka kävivät synagogassa ja seurustelivat juutalaisten kanssa, mutta eivät olleet antaneet ympärileikata itseään.
— He ikään kuin saivat kaikki edut joutumatta maksamaan ympärileikkauksen hintaa, Räisänen naurahtaa.
— On vaikea sanoa, milloin kristinusko erkani omaksi uskonnokseen. Eri seuduilla se tapahtui eri tahtiin. Ensimmäisen kerran sana ”kristinusko” esiintyy Antiokian piispan Ignatioksen kirjeissä toisen vuosisadan alussa, Räisänen kertoo.
Ympärileikkausta tai ei, jotain kuitenkin edellytettiin kristityiksi haluavilta. Räisänen toteaa, että seurakunnan jäseneksi on ilmeisesti alusta asti tultu kasteen kautta — vaikka missään ei mainita, että Jeesuksen opetuslapset olisi kastettu.
— Kristuksen nimeen kastettu tuli Kristuksen omaisuudeksi. Kasteeseen liittyi myös mystisiä vivahteita: kasteessa haudataan Kristuksen kanssa kuolemaan.
Alkuvaiheessa, kun kastettavat olivat aikuisia, kaste on ollut selvästi ratkaisu ja kannanotto. Pakanoille kaste saattoi merkitä perhesuhteiden katkeamista ja jopa hengenvaaraa. Toisaalta kristityiksi saatettiin perheenpään päätöksellä kastaa kerralla kokonaisia perhekuntia orjineen ja lapsineen.
Kirjassaan Heikki Räisänen kuvaa sitä moninaisuutta, joka kristittyjen ajattelussa on alusta asti ollut. Kristinusko ei ole koskaan ollut yksi yhtenäinen oppi, vaan kristityillä on ollut erilaisia ja hankalasti yhteen sovitettavia näkemyksiä uskon sisällöstä.
Jotkut kristinuskon varhaisvaiheiden näkemyserot näkyvät nykyisinkin epäjohdonmukaisuuksina ja jännitteinä kirkon opetuksessa. Räisäsen mukaan hyvä esimerkki ovat erilaiset käsitykset siitä, mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen.
— Kirkon hautausliturgiassa sanotaan, että kuollut herätetään viimeisenä päivänä. Tämä usko ruumiin ylösnousemukseen on kirkon virallinen kanta. Se on vanha käsitys, joka liittyi maanpäällisen, konkreettisen Jumalan valtakunnan odotukseen, Räisänen toteaa.
— Toisaalta esimerkiksi pyhäinpäivän virsissä esiintyy ajatus, että kuolleet ovat jo taivaallista seurakuntaa, he ovat ainakin alustavasti päässeet perille.
Räisäsen mukaan virsien heijastelema usko sielun kuolemattomuuteen on sekin vanhaa perua ja löydettävissä jo juutalaisuudesta. Se on ehkä lähempänä sitä, mitä tavallinen kirkkokansa uskoo — vaikka uskontunnustuksessa toisin sanotaankin.
Jaa tämä artikkeli: