He ovat sateenkaariväen oikeuksien pioneerit kirkossa
Tasa-arvon päivän kunniaksi Valomerkki kysyi kolmelta henkilöltä, ketkä ovat edistäneet kirkossa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien yhdenvertaisuuden toteutumista.
Rovasti Liisa Tuovinen, perhetyön kouluttaja
Tuovisen vaikuttajien lista olisi pitkä, jos hän saisi muistella oman uransa aikana kuulemaansa keskustelua kristitylle sopivasta seksi- ja parisuhde-elämästä. Tuovinen muistaa hyvin 1970-luvun, jonka alussa homoseksuaaliset teot lakkasivat olemasta rikos Suomessa.
Virallisesti kirkko vastusti 1970-luvulla homoseksuaalisuuden poistamista rikoslaista. Samoin se vastusti virallisesti 2000-luvun alussa parisuhteen rekisteröintimahdollisuutta. Silti kirkossa on ollut myös seksuaalivähemmistöjä avoimesti tukevia henkilöitä. Monet kirkon työntekijät ja esimerkiksi Helsingin piispa Irja Askola kannattaa sitä, että kirkko vihkisi avioliittoon myös homoseksuaaleja pareja.
1. Martti ja Anna-Liisa Kaipiainen
Opettajapariskunta vaikutti kirkossa 1970-luvulla. Olivat keskustelukumppaneita piispoille, kävivät kirjeenvaihtoa ja kouluttivat. Anna-Liisa piti kirkolliskokousedustajana vaikuttavan puheen homoseksuaalien puolesta vuonna 1976. He puhuivat myös avoimesti omasta avioliitostaan, jossa toinen osapuoli oli biseksuaali.
2. Arkkipiispa emeritus John Vikström
Ajanut naispappeutta ja puolustanut arkkipiispana johdonmukaisesti sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä. OIlut syytettynä tuomiokapitulissa homoseksuaalisuuden suosimisesta.
3. Sosiaalieetikko Martti Lindqvist
Puhui ihmisoikeuksien puolesta, toimi sielunhoitajana ja piti muun muassa kuoleville aids-potilaille sururyhmiä. Kirjoitti ja puhui seksuaalisesta tasa-arvosta sekä oli perustamassa ekumeenista Yhteys-liikettä.
4. Professori Raija Sollamo
Raamattuteologi, joka akateemisesti ansioituneena henkilönä on kiertänyt seurakunnissa puhumassa Raamatusta. Lumiaura, joka on raivannut sukupuoli-ja seksuaalivähemmistöjen tasa-arvolle tietä kirkossa.
5. Pastori Arja Penttinen
Koonnut kirkon vähemmistöihin kuuluvia luottamushenkilöitä ja työntekijöitä yhteen ja tukenut heitä käytännössä.
Kirkon nuorisotyöntekijä Mio Kivelä
Seta on palkinnut Kivelän tunnustuspalkinnolla hänen tekemästään työstä transihmisten hyväksi.
1. Jarmo Kokkonen
Virkamiehenä ja tutkijana vaikuttanut seksuaali-ja sukupuolisen tasa-arvon kannalta tärkeään sukupuolisensitiivisyyteen rippikoulussa ja nuorisotyössä. Tuo omalla työllään esiin sukupuolinormatiivisuutta, jota ei aina nähdä. Normatiivisuus on sitä, että kuvittelemme ihmisistä niin paljon sillä perusteella, mihin sukupuoleen tai seksuaaliseen ryhmään heidät lajittelemme.
2. Pappi Marja-Sisko Aalto
Raskain sydämin mainitsen hänet, koska hänhän ei itse valinnut kohtaloaan tässä keskustelussa. Hän kertoi transsukupuolisuudestaan julkisesti vuonna 2008 työskennellessään Imatran kirkkoherrana. Olen pahoillani siitä mitä hän on joutunut kokemaan, mutta kiitollinen siitä tunteesta, jonka hänen ulostulonsa aiheutti monille: en ole yksin.
3. Arkkipiispa Kari Mäkinen
Mäkinen on uskaltanut sanoa merkityksellisiä asioita. Kun hän pyysi julkisesti anteeksi ulkopuolelle työntämistä, ohikatsomista, tuomitsemista ja torjuntaa, jota kirkko on harjoittanut seksuaalivähemmistöihin kuuluvia kohtaan, menin hiljaiseksi. Mäkinen seisoo kaikenlaisen tasa-arvon takana.
4. Hensku Kettusaari
Snellun erityisnuorisotyönohjaaja Henna-Mari Kettusaari edustaa listallani niitä kirkon työntekijöitä, jotka tekevät sateenkaarityötä käytännössä, synnyttävät keskustelua kirkon sisällä mutta myös muokkaavat muiden käsityksiä kirkosta.
5. Rakentavat toisinajattelijat
Ihmiset, jotka ajattelevat sukupuoli- ja seksuaaliasioista aivan eri tavalla kuin minä, jaksavat käydä keskustelua, perustella näkemyksiään ja olla rakentavia. En osaa mainita ketään nimeltä, enkä tiedä kuinka paljon näitä ihmisiä todella on. Haluaisin keskustelua välillemme. Kuuntelisimme molemmat toisiamme ja voisimme tehdä jotain hyvää yhdessä riippumatta siitä, että ajattelemme näistä asioista eri tavalla.
Taiteilija, vapaa kirjoittaja ja teologi Heli Yli-Räisänen
Yli-Räisäselle feminismi on tasa-arvoa sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Sukupuoli ja seksuaalisuus sekoitetaan usein keskenään, vaikka niillä ei hänen mukaansa ole välttämättä tekemistä toistensa kanssa.
1. Pappi Marja-Sisko Aalto
Hän toi ensimmäisenä selvästi esiin sen tosiasian, että transsukupuolisuus koskee myös kirkkoa. Siitä tuli myös työoikeudellinen kysymys.
2. Mio Kivelä
Kirkko ei välttämättä ole houkuttelevin työpaikka transihmiselle. Arvostan sitä, että Mio muuttaa kirkkoa sisältäpäin ja tekemään transsukupuolisuutta näkyväksi.
3. Mari Leppänen ja Meri-Anna Hintsala
Ensimmäiset vanhoillislestadiolaiset naispapit, jotka muuttavat liikettään sisältäpäin. He ovat puhuneet julkisuudessa naisen asemasta liikkeessään ja Hintsala on tutkinut myös homoseksuaalien kokemuksia siinä. Usein homoille sanotaan uskonnosta, että jätä ahdas yhteisösi, mutta ihmisen ei pitäisi joutua valitsemaan hengellisen ja seksuaalisen identiteettinsä väliltä, eikä ole selvää, että toinen olisi toista tärkeämpi.
4. Pappi Minna Jaakkola
Jaakkola on puhunut avoimesti pappina omasta kokemuksestaan sellaisista asioista, jotka koskettavat monen elämää: abortista, yksinhuoltajuudesta ja erilaisista perheistä. Teemat liittyvät sukupuoleen, perheeseen ja seksuaalisuuteen, ja näistä puhuminen on kirkolle aina vähän vaikeaa.
5. Professori Martti Nissinen
Nissinen on raamatuntutkijana puhunut muinaisen Lähi-idän sukupuolirooleista, jotka heijastuvat Raamatusta tähän päivään. Hän on esittänyt selkeästi, että etiikan kysymyksissä Raamattua on luettava myös oman aikansa tuotteena eikä koko Raamattu tunne homoseksuaalisuutta sanan nykyisessä merkityksessä. Raamatussa homoeroottisiksi tulkitut tekstit käsittelevät väkivallan ja alistamisen muotoja.
Jaa tämä artikkeli: