”Papin olemus kielii, että haudassa saattaa sittenkin olla vielä jotain” – Lue piispa Teemu Laajasalon pääsiäistervehdys

”Papin olemus kielii, että haudassa saattaa sittenkin olla vielä jotain” – Lue piispa Teemu Laajasalon pääsiäistervehdys

Ylösnousemuksen riemu ei riipu meidän riehakkuudestamme, kirjoittaa Teemu Laajasalo.

Minulla oli muutama vuosi sitten ekumeenisia afrikkalaisia vieraita. Vein heidät täkäläiseen jumalanpalvelukseen. Oli pääsiäisajan sunnuntai. Valkoinen liina peitti alttarin ja neljän kynttilän liekit lepattivat juhlavasti. Urut pauhasivat. Ilmassa oli suuren ilojuhlan tuntua.

Afrikan vierailleni pohjolan riemu ei kuitenkaan välittynyt. Lämminhenkisesti he totesivat, että heidän seurakunnissaan on hautajaisissakin iloisempi tunnelma. Meidän tapamme juhlistaa pääsiäistä näytti heidän silmiinsä kovin vieraalta.

On vanha viisaus, että luterilainen perinne on pitkäperjantaissa kuin kotonaan. Sen sijaan pääsiäisaamun riemun ilmaiseminen on ollut meille vaikeampaa. Usein papin olemus kielii, että haudassa saattaa sittenkin olla vielä jotain. Virsi voi kyllä julistaa voitokkaasti, että ”armon Henki täyttää mielet murheelliset ilolla”. Mutta sävel on surumielinen.

Vaikka yksikään käsi ei kohoaisi spontaaniin ylistykseen, on synnit sovittanut Jeesus nostanut lävistetyt kätensä siunatakseen meitä.
– Teemu Laajasalo

Ylistyskokousten riehakas tunnelma ei ole helpolla juurtunut routaiseen maahan. Moni luterilainen vierastaa näyttää iloaan esimerkiksi ponkaisemalla pystyyn kirkonpenkissä tai nostamalla kätensä kohti kattoa. Mutta ei se mitään haittaa. Ilo voi aivan hyvin olla myös vierasta, niinhän vanhurskauskin on.

Luther näet opetti, että ihmisen vanhurskaus on aina ”vierasta vanhurskautta”. Tämä tarkoittaa sitä, ettei pelastuksen syy ole ihmisessä itsessään vaan Kristuksessa. Kristuksen vanhurskaus sulkee uskovan syntisen itseensä.

Myöskään ylösnousemuksen riemu ei riipu meidän riehakkuudestamme. Vaikka yksikään käsi ei kohoaisi spontaaniin ylistykseen, on synnit sovittanut Jeesus nostanut lävistetyt kätensä siunatakseen meitä. Vaikka koko penkkirivillinen istuisi arkana paikallaan, on pahan päihittänyt Jeesus noussut varjelemaan meitä. Ja vaikka hymy ei edes pilkahtaisi papin kasvoilla, on kuoleman kukistanut Kristus kääntänyt kirkastetut kasvonsa meidän puoleemme.

Sielläkin, missä tunnelma tuo mieleen hautajaiset, on vieras ilo kuin kotonaan. Iloista pääsiäistä!

 

Kirjoittaja on Helsingin hiippakunnan piispa

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi