Viljelyä edelleen. Tuomarinkylän kartano on säilynyt hyvin, koska Vantaanjokilaakso on haluttu pitää virkistysalueena ja sinne on vaikea rakentaa. Kuva: Sirpa Päivinen
Helsinki on myös kartanoiden kaupunki
Helsingin tiheä ja hyvin säilynyt kartanoverkosto on Suomessa vertaansa vailla. Nykyään kartanot ovat tärkeitä luonto- ja virkistysalueita.
Helsingin kiehtova kartanokulttuuri voimistui erityisesti Viaporin rakentamisen aikana. Työt alkoivat 1700-luvun puolivälissä. Kaupunkiimme saapui upseereita, säätyläisiä ja virkamiehiä, jotka hankkivat itselleen hulppeita kesähuviloita ja tiluksia.
Monet näistä kartanoista sijaitsivat meren rannalla eikä niissä ollut juurikaan peltoja. Vantaanjokilaakson kartanoihin sen sijaan liittyi laajojakin viljelysalueita.
– Esimerkiksi Tuomarinkylä, jonka kantatila oli alun perin ratsutila, kuuluu näihin Vantaanjokilaakson upseerikartanoihin. Siellä on yhä viljelyssä olevia peltoja ja ratsastuskeskus. Lapset voivat aistia, millaista Helsingin pitäjän maanviljelyskulttuuri on aikoinaan ollut. Helsingin kaupungin omistukseen kartano siirtyi vuonna 1917, kertoo maisema-arkkitehti Ranja Hautamäki Aalto-yliopistosta.
Äskettäin väitellyt Hautamäki on tutkinut väitöskirjassaan helsinkiläiskartanoiden vaiheita 1800-luvulta nykypäivään. Tutkimuksessa oli mukana 27 kartanoa.
Kartanot ovat omaleimainen osa helsinkiläistä maisemakulttuuria. Yhtä tiheää ja hyvin säilynyttä kartanoverkostoa ei ole muualla. Osa kaupunginosista, kuten Munkkiniemi, Herttoniemi ja Kulosaari, on nimettykin kartanoiden mukaan.
1960-luvulla haluttiin purkaa kartanoita
Sinnikäs suojelu ja suunnittelu ovat pelastaneet kartanoita. Muutama harmillinenkin esimerkki on. Huopalahden kartano jäi Vihdintien alle, ja Tapaninkylän kartanosta on jäljellä ainoastaan kivijalkoja.
– Dramaattisia aikoja elettiin 1960-luvulla, jolloin purku-uhan alla olivat muun muassa Munkkiniemen ja Puotilan kartanot. Munkkiniemen kartano päätyi onnellisesti Kone Oy:lle ja Puotilan kartanoon tuli ravintolayrittäjä, joka alkoi kunnostaa myös rakennuksia, Ranja Hautamäki sanoo.
Kartanoiden suojelukaavoitus alkoi 1960-luvun lopulla ja laajeni 1990-luvulla myös puistojen suojeluun. Kartanoympäristöjen hoitamisesta vastaavat tehtävään koulutetut ammattilaiset.
– Kartanot ovat tärkeitä luonto- ja virkistysalueita. Esimerkiksi Puotilan kartanon mailla on myös kaupungin vuokraamia viljelyspalstoja. Monen kartanon alueella on lisäksi arvokkaita jalopuita ja niissä viihtyvää harvinaista eliölajistoa, Hautamäki kertoo.
Suojelukaavoituksesta oli hyötyä
Helsinki kasvaa kiihtyvää vauhtia. Katse kääntyykin kaupunkirakenteen tiivistymiseen ja kaupungin määrärahojen kutistumiseen. Vaarana on, että rakentamisen huumassa unohdetaan kartanoiden kulttuurihistoriallinen merkitys ja virkistysarvo. Myös kartanokiinteistöjen myymisestä ja niiden muuttamisesta yksityisasunnoiksi puhutaan yhä useammin.
– Kartanoiden suojelussa ovat auttaneet pitkäjänteinen suojelukaavoitus, kunnostus ja viherverkon suunnittelu. Helsinki on esimerkiksi tehnyt kaavoituksen tueksi ympäristöhistoriallisia selvityksiä, joissa on kiinnitetty huomio kartanoiden maisema-arvoihin. Myös 1990-luvulla perustettu poikkihallinnollinen kartanoryhmä on tukenut tavoitetta, Ranja Hautamäki sanoo.
Esimerkiksi Tuomarinkylää on suojellut se, että Vantaanjokilaakso on haluttu pitää pitkälti virkistysalueena. Osasyynä on se, että sinne on vaikea rakentaa. Kartanon syrjäinen sijaintikin vaikuttanee: rakentamispaineet eivät ole niin suuria. Tulevaisuudessa laajojen peltoalueiden säilyminen ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys.
Yksi pienimpiä. Laajasalon Yliskylän kartano on ulospäin vaatimaton talo. Tilan muut rakennukset ovat ajan saatossa hävinneet. Kuva: Sirpa Päivinen
Puotilan kartano myytiin
Innokkaat kaupunginosayhdistykset ovat edistäneet kartanoiden säilymistä erityisesti silloin, kun kartanot ovat olleet uhattuina. Puotilan kartanon tulevaisuus oli vaakalaudalla kolmisen vuotta sitten, kun kaupunki luopui sen omistuksesta. Tilanne päättyi onnellisesti, kun uusi ravintolayrittäjä osti sen. Samoihin aikoihin perustettiin Puotilan kartanon ystävät, jonka tarkoituksena on vaalia kartanon historiaa ja edistää tapahtumien järjestämistä.
Yliskylän kartano eli Ylistalo on Helsingin kartanoista pienimpiä. Talossa on sali, kolme kamaria ja keittiö. Aikoinaan sen mailla temmelsivät hevoset, lehmät ja siat. Kartanon talouspihassa kasvaa muun muassa haltiamäntynä tunnettu puu.
Ylistalo sijaitsee Laajasalon ostoskeskuksen kupeessa. Se on Laajasalo-seuran tukikohta, jossa järjestetään tapahtumia ja taidenäyttelyitä. Tiloja voi vuokrata myös kokouksiin ja juhliin.
Viime kesänä talossa toimi kahvila, jossa työskenteli alueen nuoria. Tilaan on kuulunut useita rakennuksia, jotka on purettu tai jotka ovat tuhoutuneet.
– Vaikka kartanomaisema on hävinnyt, Ylistalo on silti yhteisöllinen keskus ja tärkeä osa kaupunginosan identiteettiä, tutkija näkee.
Ranja Hautamäki: Kartanot kaupungissa. Helsingin kartanoympäristöjen kaupunkimaistuminen, säilyttäminen ja yhteensovittaminen kaupunkirakenteeseen. Aalto-yliopisto 2016.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Katrinebergin kartano sai uuden elämän – ”Vantaa ei muodostu pelkästään kehätiestä, kerrostaloista ja lentokentästä”
Ajankohtaista Hyvä elämäUusi kirja esittelee kymmenen kartanoa Vantaalla. Katrinebergin kartano on toiminut lastenkotina, lääkäreiden asuntoina ja hoivakotina. Nyt sen pihapiirissä käyskentelevät kotieläimet.