Hengellisiä harjoituksia työmatkalla
Salainen kohtaaminen. Rukouksen sivuvaikutuksena hengellinen kilvoittelija voi saada osakseen sisäistä rauhaa, ajatusten puhtautta, elämäniloa ja varmuutta Jumalan läheisyydestä. Kuva: Esko Jämsä

Salainen kohtaaminen. Rukouksen sivuvaikutuksena hengellinen kilvoittelija voi saada osakseen sisäistä rauhaa, ajatusten puhtautta, elämäniloa ja varmuutta Jumalan läheisyydestä. Kuva: Esko Jämsä

Hengellisiä harjoituksia työmatkalla

Kymmenen minuuttia odotusta asemalla, vartti junassa, uusi odotus, vaihto. Viikoittaiset työmatkat viiveineen vievät paljon aikaa. Hyvä tilaisuus mietiskelylle?

Kaikki odottavat. Sataa. Pian tulee kuulutus: junan lähtöaika on muuttunut. Toisaalla bussi juuttuu ruuhkaan, matkustajat vilkuilevat kelloa. Töihin ehtiminen on täpärällä ja hermot kiristyvät. Länsimaisen ihmisen mielestä aika kuluu tässä täysin hukkaan, ja lopputuloksena on vielä myöhästyminen.

Junat ja bussit kulkevat yleensä ajallaan, mutta joukkoliikenteen matkustajalla on silti kosolti aikaa käytettävissä johonkin. Mihin?

Jo kauan sitten olen hylännyt vaatimuksen, että junassa istuttu aika pitäisi käyttää tehokkaasti. Työpapereiden selaaminen tai kännykän näprääminen eivät rauhoita mieltä. Kirjan lukeminen saattaa onnistua, jos pystyy kaivamaan sen laukusta myös ruuhkassa ja suostuu nauttimaan kirjaa pienissä pätkissä.

Mietin, voisiko työmatkasta tehdä vaihtoehtoisesti pienen pyhiinvaellusmatkan, jolla tuotteliaiden ajatusten sijaan voisi hiljentyä hetkisen ja kääntää sisimpänsä kohti Jumalaa.

 

Päätän kokeilla Tuomasmessussa opittua rukousharjoitusta. Seison tiiviisti junan penkkien välissä, yritän painautua litteäksi ja väistellä ohittavia ihmisiä. Laukut juuttuvat kiinni toisiinsa ja selkää tönitään. Jonkun MP3 soi täysillä, toinen matkustaja puhuu kännykkään kovaäänisesti. Tässä on haastetta hiljentymiseen.

Vedän keuhkot täyteen ilmaan, Jeesus Kristus Jumalan Poika. Puhallan ulos, armahda minua. Uudestaan, keuhkot täyteen, Jeesus Kristus, ja uloshengityksellä, armahda minua.

Vieressä seisova nainen vilkuilee, ehkä puuskutan liikaa. Yritän rauhallisemmin. Sisään, Jeesus, ulos, armahda. Nyt sujuu jo paremmin. Toistettuani rukouksen joitain kertoja siirryn seuraavaan. Sisäänhengityksellä Jeesus Kristus, Jumalan Poika ja uloshengityksellä, ylistän sinua. Tämä on vaikeampaa, ei ole ylistysmieltä, mutta jatkan kuitenkin. Ylistän sinua, pitkä hengitys ulos. Ajatus keskeytyy tönimiseen, mutta jatkan sitkeästi.

Malmin aseman kohdalla olen päässyt jo osioon Jeesus Kristus, Jumalan poika, rakastan sinua. Kaiken tohinan ja oman mielen levottomuuden keskellä sen ajatteleminen tuntuu vaikealta. Teen harjoituksen silti pari kertaa ennen kuin kulkeudun massan mukana ulos.

Seuraavana päivänä kokeilen tuttua Isä meidän -rukousta. Sen rytmittäminen hengityksen tahtiin on vaikeampaa ja häiriinnyn. Kahden junamatkan aikana ajatukseni katkeavat useaan otteeseen ja aloitan välillä alusta. Huomaan kuitenkin, että keskittyessäni rukouksen toistamiseen säästän itseäni stressaavilta ajatuksilta ja kiireen tunteen aiheuttamalta paineelta. Rauhallisen olotilan saavuttamiseen on kuitenkin vielä matkaa, nyt liikutaan pintatasolla.

 

Kolmantena päivänä kokeilen Herran siunausta, mutta se ei tunnu soveltuvan jatkuvaan toistoon. Palaan Jeesus-rukoukseen, josta on olemassa erilaisia versioita, lyhimmillään Jumalan Poika, auta minua!  Tämä lyhyt rukous vaikuttaa minuun. Haluan luottaa itseni ja elämäni sen käsiin, johon uskon. Tämänkin päivän kaikkine asioineen.

Jeesus-rukouksesta on olemassa erilaisia versioita, mutta kokonaisuudessaan se lausutaan näin: ”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä”. Tämä rukoushuokaus, jota nimitetään myös sydämen rukoukseksi, on tullut tutuksi kristikunnassa ortodoksisen kirkon kautta.

Rukousta voi harjoittaa missä tahansa, mutta sen tarkoituksena ei ole ainoastaan mielen rauhoittaminen. Pohjimmaltaan rukous on väline Jumalan tahdon etsimiseksi ja täyttämiseksi omassa elämässä. Silloin rukous muuttuu vuoropuheluksi Jumalan kanssa.

Vaeltajan kertomukset -kirjassa kerrotaan sydämen rukouksen vaikutuksesta kolmella tasolla: hengessä, tunteissa ja ymmärryksessä. Tekninen hengitysmenetelmä tai rukouksen hokeminen ei ole itsetarkoitus, vaan rukoilija etsii Jumalan johdatusta ja syvempää tuntemista. Sivuvaikutuksena hengellinen kilvoittelija voi saada osakseen sisäistä rauhaa, ajatusten puhtautta, elämäniloa ja varmuutta Jumalan läheisyydestä.

 

Kristillisen meditaation kurssilla neuvottiin etsiytymään paikkaan, jossa voi hiljentyä rauhassa. Työmatka hälinässä ei vastaa tätä todellisuutta, mutta kokeilen junassa myös raamatunkohtien mietiskelyä. Luen jakeen edellisenä iltana kotona. Matkalla rakennan tilanteesta mielessäni näyttämön, jossa Jeesus puhuu ympärillä oleville ihmisille. Kuvittelen olevani heidän joukossaan. Junan pienessä puheensorinassa se tuntui melkein mahdolliselta. Vaikeinta on keskittyä pohtimaan sitä, mitä tuo opetus merkitsisi omassa elämässäni tai tulevan työpäivän tilanteissa. Joitain oivalluksia kuitenkin syntyy.

Erilaisten kokeilujen jälkeen palaan aina Jeesuksen rukoukseen. Parin kuukauden kuluessa siitä on tullut tapa, jolla aloitan aina junamatkani. Rukouksen avaamiseksi luen vaihtoseisakkeilla kirjaa Jeesuksen rukous. Siinä kuvaillaan muun muassa näin: ”Jeesuksen rukouksessa on vain muutama sana, mutta siihen sisältyy kaikki. Vanhastaan todettiin, että kun tämä rukous kerran oli tullut tavaksi, se saattoi korvata kaikki muut rukoukset.”

”Emme tarvitse erityistä apua Jumalalta ryhtyäksemme toistamaan tätä rukousta aamuin, illoin, kulkiessamme, istuessamme, maatessamme, ollessamme työssä tai jouten. Tähän pysähtyminen on tyytymistä pelkkään papukaijan taitoon, sanojen toistamiseen. Luullaan, että on saavutettu jotain, vaikka todellisuudessa ei ole saavutettu yhtään mitään.”

”Mutta se, joka todella on ymmärtänyt rukouksen olemuksen, jatkaa etsimistä. Todetessaan, että rukous jää tuloksettomaksi, hän lakkaa odottamasta tuloksia omasta yrittämisestään ja panee kaiken toivonsa Jumalaan. Tästä hetkestä alkaen Jumalan armo pääsee vaikuttamaan: valitsemanaan hetkenä se juurruttaa rukouksen sydämeen,” opastaa Vaeltajan rukous.

Vaeltajan kertomukset, Otava, 1977

Jeesuksen rukous, Valamon luostari, 1999

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi