null Meditaatiohiihdossa huolet jäävät ladulle

Satu Kalajainen on huomannut, että luonnossa liikkuminen keventää mielen.

Satu Kalajainen on huomannut, että luonnossa liikkuminen keventää mielen.

Meditaatiohiihdossa huolet jäävät ladulle

Ystävänpäivänä Vantaalla järjestetään tiettävästi maailman ensimmäinen meditaatiohiihto.

Satu Kalajainen on harrastanut hiihtoa pitkään ja kilpaillutkin lajissa. Hän on huomannut, että hiihto itsessään on meditatiivista ja lenkki on onnistunut, kun sieltä tulee kevyellä mielellä takaisin. Muutama vuosi sitten Kalajainen innostui meditaatiosta. Sitten hän sai idean kokeilla, miten nämä kaksi onnistuisivat yhtä aikaa. Siksi Hakunilan urheilupuistossa järjestetään ystävänpäivänä 14.2. ohjattu meditaatiohiihto.

Tapahtumassa kierretään stadionalueelle tehtyä latua rauhallisen taustamusiikin soidessa. Ennen hiihtoa osallistujat saavat lyhyen perehdytyksen siihen, mihin hiihtäessä kannattaa kiinnittää huomiota. Mukaan voi tulla itselleen sopivaan aikaan kello 18 ja 20 välillä tai hiihtää vaikka koko ajan.

– Näinä hektisinä aikoina jokaisen kannattaisi tehdä löytöretki itseensä. Tasapaino ja rauha löytyvät omasta itsestä, jos vain on valmis ottamaan siihen aikaa. Kymmenen minuuttia päivässä löytyy kyllä jokaiselta. Meditaation jälkeen on kevyt, selkeä ja kiitollinenkin olo, Kalajainen sanoo.

Hän kertoo tuntevansa niin ruumiissaan kuin mielessään, jos päivittäinen meditaatio jää väliin.

– Meditaatio on vähän niin kuin liikunta. Se vaatii säännöllistä harjoittelua. Meditaation suurin anti on, että oppii hyväksymään asiat sellaisina kuin ne tapahtuvat. Vaikka emme voi aina vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu, voimme valita, miten asioihin reagoimme.

Niille, jotka eivät pääse meditaatiohiihtoon, Kalajainen antaa muutaman vinkin, joita voi kokeilla vaikka kävelylenkillä.

– Meditaatio lähtee siitä, että ollaan läsnä. Pikkuhiljaa ja tunnustellen voi jokaisella uloshengityksellä päästää irti arjen kiireistä. Sitten voi mielessään kuvitella, kuinka kiipeää oksalle ja alkaa sieltä vähän kauempaa tarkkailla, mitä omassa mielessä tapahtuu – ei arvostellen, vaan hyväksyen.