Antti Halme kirjoittaa metalliveljistä ja soittaa kitaraa rockbändissä.
Heviteinit riparilla
Antti Halme: Metalliveljet ristiretkellä. Otava 2013.
Villellä ja Harrilla on edessään rippikoulu, tuo aikuistumisen ja syvien asioiden pohtimisen riitti. Pojat haluaisivat bändiriparille, mutta heidät passitetaan Posioon karulle vaellusleirille.
Näistä asetelmista alkaa Antti Halmeen nuortenkirja Metalliveljet ristiretkellä. Se on Metalliveljet-sarjan neljäs osa. Halme tunnistaa Harrin ja Villen edesottamuksissa jotain omasta nuoruudestaan.
– Diggailin ystäväni kanssa metallimusiikista, teimme kaikkia pöljiä juttuja ja haukuimme leikillämme koko ajan toisiamme, Halme muistelee.
Hän kävi itsekin rippileirin parhaan kaverinsa kanssa Posiossa, Lapiosalmen leirikeskuksessa. Hän oli vuotta aikaisemmin muuttanut Oulusta Espooseen, mutta hänen paras ystävänsä asui yhä Oulussa. He päättivät mennä samalle riparille. Rippikoulu oli Halmeelle positiivinen kokemus.
– Uskon, että aika moni nuori saa siellä tilaisuuden pysähtyä pohtimaan elämän isoja kysymyksiä. Ja onhan se mahtava tilaisuus tutustua uusiin kavereihin
Halme sanoo olevansa Villen ja Harrin tavoin yhä metallimusiikin ystävä.
– Tykkään Metallicasta, Nightwishistä ja Iron Maidenista. Sydäntä lähellä ovat myös Kotiteollisuus, Led Zeppelin, Rival Sons ja AC/DC.
Seuraavaksi Halme haluaisi viedä Villen ja Harrin esimerkiksi lomaseikkailulle Kreikkaan tai Suomen festarikesään. Myös interrail ja kesätöissä koheltaminen olisivat hänen mielestään kiinnostavia aiheita.
Päivätyökseen 41-vuotias Halme tekee mainostoimittajan hommia.
– Mainosala on hyvä kirjoittajakoulu. Siinä oppii tiivistämään ja kirjoittamaan nopeasti, sillä deadlinet ovat usein tiukkoja.
Näin Ville päivittelee Harrille:
”Miten tää on mahdollista? En mä hakenut millekään vaellusriparille hyttystensyötiksi jumalan selän taakse, en todellakaan.”
Jaa tämä artikkeli: