Hiljentykäämme
En ole vieläkään oppinut, että kuukauden päässä odottavat kalenterin lehdet pitäisi jättää varsin tyhjiksi ylimääräisistä menoista ja puuhista. Jostain syystä ne näet ehtivät täyttyä, kun niihin on päästy. Ja jos ne ovat ennestään täysiä, saa huomata, että lopulta kalenteri puhkuu ja pullistelee. Oma olo on yhtä tukala. Elämä on yhtä juoksua ja kiirettä asiasta toiseen.
Kun jouduin taas kerran keskelle ylikuormitettua kalenteriviikkoa ja pinnani uhkasi niin sanotusti palaa, pysähdyin ja hiljennyin ajattelemaan hiljaisuutta.
Tutkijoiden mukaan hiljaisuus on nykyihmiselle harvinainen ylellisyys. Hiljaisia tiloja ja paikkoja, joissa kuuluvat korkeintaan luonnon äänet, on tarjolla vain syrjäseuduilla asuville. Olemme ympäröineet itsemme meluavilla koneilla ja musiikilla, jota emme ole aina itse valinneet.
Jatkuva melun virta tylsyttää korvat ja mielen ja totuttaa sietämään sietämätöntä. Miksi muuten kukaan suostuisi siihen järjettömyyteen, että rockkonserttiin täytyy mennä korvatulpat korvissa sen sijaan, että musiikin lähtöääntä säädettäisiin hiljaisemmalle?
Melun rinnalla kasvaa kiire. Emme koskaan tunnu olevan riittävän nopeita ja tehokkaita. Koneesta on tullut ihmisen mitta ja teollisesta massatuotannosta kaiken työn ja tekemisen mitta. Tunnollisuus, rauhallinen syventyminen ja työn ja levon vuorottelu, joista rakentuu työn pyhyys ja arvokkuus, jauhautuvat siruiksi koko ajan kasvavien tuotto-odotusten ja vaatimusten myllyssä.
Usko on ainoa elämän alue, jossa on pidetty sitkeästi ja johdonmukaisesti kiinni hiljaisuuden arvosta ja merkityksestä. Yhä edelleen hiljennytään rukoukseen ja vietetään hiljaista viikkoa. Hiljentymisellä on uskonnossa monikerroksinen merkitys: se kattaa sekä hidastamisen että vaikenemisen, sekä ulkoisen että sisäisen.
Kiire sumentaa näön, melu kuurouttaa korvat. Vain pysähtymällä ja hiljentymällä opimme jälleen näkemään ja kuulemaan tarkasti ja juuri sen, mikä meidän on hyvä nähdä ja kuulla. Puolitiehen jääminen ei auta. Päänsisäinen hälinä ei korjaudu sillä, että piipahtaa kerran vuodessa retriitissä. Tarvitsemme hiljaista hetkeä joka päivä.
Hiljaisuus on siunaus. Toivotan sitä koko maailmalle.
Jaa tämä artikkeli: