Hillitöntä menoa
Ei mikään kaunis tapa juhlia: ”Pitää pitoja katujen varsilla, muuttaa koko kaupunki kapakaksi, kadut viinistä velliksi, juoksennella joukoittain sinne tänne tekemään törkeyksiä, sotkeutumaan siveettömyyteen himon kiihkossa.”
Sama meno joka uusi vuosi, vappu ja taiteiden yö. Ja pikkujoulut päälle.
”Näinkö siis on, että julkisen ilon ilmaisee julkinen häpeä?” kirjoittaa tuohtunut kommentaattori ja jatkaa: ”Eihän tapanne juhlia anna tilaa kohtuullisuudelle, arvokkuudelle eikä mielen puhtaudelle.”
No, on meillä sentään itsenäisyyspäivä soihtukulkueineen ja sotilasparaateineen!
Naisten käyttäytymisessäkin on kuulemma toivomisen varaa. Nykynaiset pukeutuvat kuin ilotytöt ja kiskovat viiniä kuin miehet ja avioerot ovat arkipäivää. ”Missä ovat nuo vanhat, onnelliset avioliitot, joita varmasti hyvät tavat edistivät?” kirjoittaja kyselee. Hänen kantansa maailman menoon on, että ”kristitty ei vaihda sukupuoltaan eikä vaimoaan”.
Totta kai tätä ystäväämme häkellyttää myös uskontojen kirjo: on ennustajia, parantajia, astrologeja ja jos jonkinlaista jumalaa. Samaan aikaan kunnon kristittyjä ahdistellaan ja vaaditaan tilille, niin kuin Jumalaan uskominen olisi jotenkin naurettavaa tai paheksuttavaa.
Kiitos ajankohtaisesta kannanotostasi, kirkkoisä Tertullianus ja terveiset sinne vuoden 190-luvun loppupuoliskolle Roomaan!
Tertullianus: Apologeticum. Kristinuskon puolustus. Kirjapaja 2010.
Jaa tämä artikkeli: