Lila Kirvesoja-Suominen on tehnyt yli kolmekymmentä pitsineulehuivia. Sinisävyisestä langasta on syntymässä sukka.
Himoneuloja
Lila Kirvesoja-Suominen, 40, neuloo joka päivä ainakin muutaman silmukan. Puikkoihin tarttuminen on hänelle rentoutumiskeino.
Joka kuukauden kolmas keskiviikko Lila jää töiden jälkeen Tikkurilaan neulomaan yhdessä muiden samaan harrastukseen hurahtaneiden kanssa. Tikkuraitilla Wayne’s Coffeessa kokoontuvissa neuletapaamisissa eri-ikäiset naiset juttelevat kahvikupin äärellä ja tietysti neulovat.
Neuleita, kahvia ja juttuseuraa
Neuletapaamisiin otetaan mukaan yleensä joku helppo neuletyö, jota tehdessä voi hyvin jutella. Toisinaan juttelu voi viedä mennessään niin, ettei huomaa neulovansa väärin.
— Joku kommentoi kerran jälkeenpäin, että joutui kotona purkamaan työtään vaikka kuinka paljon, Lila kertoo.
Kahvilatapaamisista ilmoitetaan netissä, Novita-lehden tilaajien keskusteluyhteisössä, mutta tapaamiset ovat avoimia kaikille neulomisesta innostuneille.
Lilalle neuletapaamiset ovat henkireikä, perheen äidin omaa aikaa.
Wayne’s Coffeen tapaamisissa on käynyt neljästä kuuteen neulojaa. Mukana on eri elämäntilanteissa olevia naisia parikymppisistä nelikymppisiin.
Illan aikana saatetaan keskustella niin perheestä, työelämästä kuin lemmikkieläimistäkin. Tapaamisissa voi myös kysyä muilta apua, jos esimerkiksi joku neuleohje tuntuu hankalalta.
Mummo opetti neulomaan
Lila muistelee oppineensa neulomaan suunnilleen kymmenenvuotiaana. Opettajana oli oma mummo.
— Koulussa valitsin puukäsityön. Kävin vain puoli vuotta tekstiilityön tunneilla, Lila kertoo.
Mummo näytti Lilalle, miten silmukat luodaan. Lila katsoi mallia, meni toiseen huoneeseen luomaan silmukat ja tuli näyttämään työtään mummolle.
— Sitten mummo näytti, miten neulotaan. Menin taas toiseen huoneeseen tekemään, ja tulin hetken päästä näyttämään mummolle, mitä olin saanut aikaan, Lila muistelee.
Nuorena Lila neuloi pehmoleluja ja vaatteita kummitytölleen.
— Kummityttö ilahtui sellaisistakin töistä, jotka eivät aivan onnistuneet. Neuloin myös omia lapsia varten vauvanvaatteita varastoon jo ennen kuin heistä oli tietoakaan.
Nyt Lilalla on 15-, 13- ja 9-vuotiaat lapset. Heidän ollessaan pieniä hänen neulomisharrastuksensa jäi vähemmälle. Aika meni lasten hoitamiseen, ja neulominen oli hankalaa, kun joku saattoi kesken kaiken käydä vetäisemässä puikoin irti äidin keskeneräisestä työstä.
Lila arvioi neuloneensa jälleen aktiivisemmin viimeiset kolme vuotta. Sinä aikana puikoilla on syntynyt muun muassa sukkia, tumppuja, myssyjä ja yli kolmekymmentä näyttävää pitsineulehuivia. Lankoja himoneulojalla on varastossa ”varovaisen arvion mukaan” kymmenisen kiloa.
Lahjaksi läheisille
Vantaan kaupungin talouspalvelusihteerinä työskentelevä Lila neuloo bussissa työmatkoillaan Vaaralasta Tikkurilaan ja takaisin. Toisinaan käsissä oleva neuletyö saa aikaan keskustelun kanssamatkustajan kanssa. Esimerkiksi silloin, kun eräs vanhempi nainen ihmetteli Lilan mustia, eebenpuisia puikkoja.
Tällä hetkellä Lilalla on kolme neuletyötä kesken. Valmiista töistä Lila on laittanut kuvia Lilan luomukset -nimiseen blogiinsa.
Itselleen Lila ei juuri ehdi neuloa. Hän neuloo lahjaksi läheisille ja rakkaille ihmisille. Kummilapset saavat Lilan neulomia lahjoja muulloinkin kuin jouluna ja syntymäpäivinä. Omat lapset tilaavat neuleita äidiltä.
— Esikoispoika oli viime talvena hiihtolomalla rippileirillä. Hän tilasi sinne mustat villasukat ja sai ne.
Lilan mukaan neuletapaamisissa käyviä yhdistää yhteisen harrastuksen lisäksi myös avoimuus, halu jakaa asioita toisten kanssa. Kun neuletapaamiset viime keväänä alkoivat, Lila ei tuntenut ketään kävijöistä entuudestaan.
— Olen löytänyt ystäviä, joiden kanssa olemme pitäneet yhteyttä ja tavanneet muulloinkin, Lila kertoo.
Jaa tämä artikkeli: