Hinnalla millä hyvänsä
Antiikin roomalaisilla oli gladiaattorinsa, jotka kansan huvittamiseksi tappoivat toisiaan areenalla. Nyt meillä on tosi-tv, jossa ei sentään ketään tapeta, mutta muuten voidaan viihteen, julkisuuden ja bisneksen pyhän kolminaisuuden nimissä tehdä lähes mitä tahansa.
Toki tosi-tv:tä on monenlaista ja joukossa on myös laadukkaita ohjelmia, jotka tarjoavat tuoreen näkökulman vaikkapa poliisin työhön tai sairaalan arkeen. Tunnustan itsekin seuraavani Amazing Racea, jossa yhdistyvät kilpailu ja matkailu, tosin viimeksi mainittu kiinnostaa enemmän. Mutta osa tosi-tv:stä on sairasta ja ihmisarvoa alentavaa. Vaikka verta ei vuodateta, menetetty maine ja tuhoutuneet ihmissuhteet ovat kova hinta hetken julkisuudesta eikä ohjelmantekijöiden puolustukseksi riitä, että itsepä sinne halusivat ja sopimuksen allekirjoittivat.
Jonkinlainen vastuu pitäisi olla ohjelmantekijöilläkin, mutta ilmeisesti omantunnon hiljentää raha. Hyvän bisneksen vuoksi meille tuodaan ulkomailta toinen toistaan raflaavampia ohjelmaformaatteja, jotka kilisyttävät tuotantoyhtiöiden, tv-kanavien, viihdelehdistön ja mainostajien kassakoneita. Kummallakin iltapäivälehdellä on omat kytköksensä eri kanaviin ja syynsä pitää ohjelmia esillä — toki välillä sisältöä kauhistellen ja myös sillä tavalla irtonumeromyyntiä lisäten. Ohjelmista tehdään puheenaihe ja niin saadaan taas koukutettua lisää katsojia. Toki kansa sitten saa mitä haluaa — Big Brotheria ja Totuuden hetkeä ei tehtäisi, ellei niitä katsottaisi.
Miksi niin moni haluaa seurata toisten ryyppäämistä, noloja kisailuja ja julkisia irtosuhteita? Mikä saa ihmisen asettumaan valheenpaljastuskoneeseen ja kutsumaan läheisensä seuraamaan paljastuksia, jotka aiheuttavat heille tuskaa ja itselle isoja ongelmia? Ollaanko hetken julkisuudesta tosiaan valmiita maksamaan mikä hinta tahansa? Miten narsistisen maailman haluamme? Saako kaiken pyhittävä raha tuotantoyhtiöt pesemään kätensä ihmisten elämänkohtaloista? Mitä sanomme nuorille, joita ei kiinnosta oikea työ, vaan haavekuvat julkisuudesta ja menestyksestä? Jos vaikka tuhkimotarina syntyisi itsensä paljastamalla, oman herkän sisimpänsä tuhoamalla.
Jaa tämä artikkeli: