Pompöösi bloggaaja. Vahvasti itseironinen Kasper Strömman sanoo olevansa kansakunnan tajunnan antenni. Kuva: Maija Saari
Hittibloggaaja Kasper Strömman häilyy kahden maailman välillä
Satiirikko Kasper Strömman: hyvillä "valeuutisilla" taistellaan myrkyllistä valeuutisointia vastaan.
Tarvittaisiin kansalaisopiston kurssi niille ihmisille, jotka eivät näe nyansseja lukemassaan. Tällaista pohtii yksi Suomen palkituista bloggaajista, kun puhumme suomalaisten taidosta tunnistaa valeuutinen.
Kuitenkin keskustelu on tämän bloggaajan kanssa on kaukana haudanvakavasta: mies ojentaa käyntikortin, joka on kuin taskukokoon puristettu hautakivi. Se on normikortteja paksumpi musta lepare, jonka kultapainatus julistaa:
Kasper Strömman
Menestyjä
Vaikka moni manaa käyntikortin jo historiaan, toimii se Strömmanille: Lokakuun puolivälissä hänen Kasper Diem -bloginsa valittiin Blog awardseissa Suomen parhaaksi blogiksi kategoriassa kulttuuri, yhteiskunta ja talous. Strömman on myös vuoden 2013 graafikko. Monet hänen blogipostauksistaan ovat syntyneet nimenomaan graafisista aiheista. Esimerkiksi parin vuoden takaisessa tempauksessaan Strömman suunnitteli osalle pääkaupunkiseudun kaupunginosista omat leikkimieliset vaakunansa.
Vastikään Strömmanilta julkaistiin kirja, jonka kustantaja tilasi häneltä blogikirjoitusten perusteella. Niteen nimi on vaatimattomasti Kaspervisio 2020 – 100 ennustusta Suomen tulevaisuudesta. Satiiri toteuttiin lähestyvää itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlavuotta silmällä pitäen.
Kasper Strömman vastaa myös pitkälti kirjoituksiensa kuvituksesta. Kuva: Maija Saari
Kasperin tulevaisuudessa joulu aikaistuu lähelle juhannusta ja sauvaurheilu saa uusia lajeja. Mies myös ennakoi murteiden ja joidenkin arveluttaviltakin kuulostatavien kansanperinteiden paluuta. Lukija saattaa innostua take away -glögistä, mutta paheksua vauvatatuointeja.
Strömmanin blogikirjoituksia jaetaan laajalti somekanavissa. Ne ovat lahja Mad ja Pahkasika -satiirilehtien sukupolven edustajalta aikamme pimeässä vaeltaville. Mikään ei tunnu olevan niin pyhää, etteikö siitä voisi raapaista mukatotuuden – uutismaisen blogikirjoituksen, niin sanotun kilometri-meemin. Tosin pakkoruotsista Strömman ei ole vielä kirjoittanut. Suomenruotsalaisena hän ei näe asiaa tarpeeksi ulkopuolelta.
Kuohuttavia ilmiöitä on siis hyvä katsoa ulkopuolelta. Ikään kuin kurkistaa toisesta maailmasta toiseen.
Muumeja ja uskontojakaan säästämättä
Strömmanin tyyli on paisutella esimerkiksi niitä poliittisia asioita, joiden asiakäsittelyyn olemme jo kyllästyneet: juttuun valikoituu outo tulokulma, jonka voisi melkein kuvitella oikeaksi. Strömman tykkää sohia sinne tänne. Välillä hän kuittailee koulutusleikkauksista, ilmatilaloukkauksista ja lippispuolueelle. Muumitkaan eivät säästy sanansäilältä.
"Aihetta valitessani pohdin pystyykö siitä tekemään hauskan. Eräs viisas japanilainen on sanonut kauan aikaa sitten, että asioita, joilla on suurta merkitystä, olisi käsiteltävä kevyesti."
Tulisiko siis uskonnostakin pystyä puhumaan kevyesti ja jopa itseironisesti?
"Kyllä. Minusta esimerkiksi räppäri Ruudolf teki sen kymmenen vuotta sitten debyyttilevyllään erittäin hyvin. Sillä kai se on uskonnon omassa intressissä olla osana yhteiskuntaa sen sijaan että ihmiset kokisivat sen vieraaksi ja vaikeasti ymmärrettäväksi."
Alas vartiotornista. Kasper Strömman on sitä mieltä, että uskonnoista pitää pystyä puhumaan kevyesti ja itseironisesti. Kuva: Maija Saari
Uusia myllyjä syntyy nyt tuon tuosta
Yksi Kasper Diemin esikuvista on jo pitkään verkossa hämännyt yhdysvaltalainen The Onion -satiirilehti. Vastikään myös Suomessa perustettiin Huhumylly-sivusto, joka operoi MV-lehden kaltaisia propagandamyllyjä vastaan. Huhumyllyn taustalla hyörii muun muassa Valheenpaljastaja-blogia Ylellä kirjoittava Johanna Vehkoo.
Strömman uskoo, että valeuutisoinnilla voidaan taistella myrkyllisiä valeuutisia vastaan.
"Mutta silloin niitä ei sanota valeuutiksi vaan joksin muuksi: pakinaksi, parodiaksi tai satiiriksi. Ehkä valeuutinenkin pian vakiinnuttaa asemansa vähän kuin sanomalehden pilakuva. Ja sitten sille keksitään parempi nimi."
Strömman ei ole huolissaan lukutaidostamme, kunhan lukijalla on kriittistä sisälukutaitoa.
Palkittu bloggaaja kysyy missä menee valeuutisen raja?
"Onko puoluelehden uutinen propagandaa vai vaan tarkkaan rajattua todellisuutta, jossa jätetään sanomatta monta asiaa? Ja jos juttu taas on selvästi tunnistettavissa valeuutiseksi, niin silloinhan sitä ei oteta vakavasti."
Koululaisen mediaymmärrys on myös toista luokkaa kuin iäkkään ihmisen.
"En ole ollenkaan huolestunut koululaisista. Koululaiset ymmärtävät että kuka tahansa pystyy laittamaan sivuston pystyyn nettiin ja kirjoittamaan mitä lystää."
"Sen sijaan niinä kertoina kun joku on luullut Kasper Diem -uutista oikeaksi se on poikkeuksetta ollut iäkkäämpi ihminen."
Jaa tämä artikkeli: