— Vuorovaikutusleikissä aikuinen on aidosti kiinnostunut siitä, mitä lapsi haluaa kertoa sanoillaan, eleillään ja ilmeillään, Marja Laakso sanoo.
Hoivaa ja hyvää kosketusta
Theraplay voi auttaa, jos vuorovaikutus lapsen kanssa takkuaa.
Aina yhteyden löytäminen omaan lapseen ei onnistu tai myönteisen yhteyden löytyminen on vaikeaa. Syynä voivat olla aikuisen omat lapsuuden ajan vaillinaiset hoivakokemukset, mielenterveys- ja päihdeongelmat, masennus, erilainen luonteenlaatu tai yksinkertaisesti liika kiire.
— Jos aikuisella on stressaava elämä, yhteys lapseen voi kadota tai kapeutua ja silloin on vaikea havaita lapsen reaktioita. Voi myös olla, että itsellä on niin erilainen temperamentti kuin lapsella, että lapsen reaktioita ei kerta kaikkiaan huomaa, erityislastentarhanopettaja, ryhmätheraplayohjaaja Marja Laakso sanoo.
Theraplayterapia on vuorovaikutuksellista, leikkisää lyhytterapiaa, joka pyrkii vahvistamaan lapsen ja vanhemman tai lapsen ja hoitajan välistä suhdetta. Sitä käytetään muun muassa syömis- ja unihäiriöiden, vuorovaikutus- ja emotionaalisten häiriöiden, käyttäytymisen säätelyn sekä kiintymyssuhdeongelmien hoidossa.
Theraplayta käytetään myös ryhmissä.
— Ryhmätheraplay eli vuorovaikutusleikki ei ole varsinaista terapiaa, vaan sen voi sisällyttää vaikkapa yleiseen päiväkodin toimintaan. Ryhmätheraplay voi olla lapsille heidän vuorovaikutustaitojaan tukevaa ja mukavaa leikkiä, Laakso toteaa.
Alun perin theraplay on kehitetty Yhdysvalloissa 1960-luvun lopulla syrjäytymisvaarassa olevien lasten kuntoutuksessa. Suomeen theraplayn toi 1980-luvulla psykologi Katja Rantala.
Aikuinen johtaa ja luo puitteet
Marja Laakso on ohjannut useita theraplayryhmiä. Ryhmät ovat yleensä pieniä, niissä on nelisen lasta kerrallaan.
— Theraplaysessioissa aikuinen esimerkiksi rasvaa lapsen kädet. Rasvaamista ei tehdä rasvaamisen vuoksi, vaan rasva on hyvä väline hoivaamisessa. Hoivan antamisen ja saamisen myötä lapseen rakennetaan yhteyttä.
Theraplayhetkessä saatetaan esimerkiksi puhallella saippuakuplia, joita lapsi saa rikkoa sormellaan, varpaallaan tai millä ikinä keksiikään sen tehdä. Myös höyhenet, ilmapallot tai paperisilppu ovat lapsille mieluisia.
— Vuorovaikutusleikissä aikuinen kohtaa aidosti lapsen ja on kiinnostunut siitä, mitä lapsi haluaa leikin tiimellyksessä kertoa sanoillaan, eleillään ja ilmeillään, kertoo Laakso.
Hän mainitsee esimerkin arkipäivän tilanteesta.
— Jos lapsi on vihainen ja kiukuttelee, hänet saatetaan laittaa rangaistukseksi toiseen huoneeseen. Silloinhan lapsi jää tunteensa kanssa yksin. Parempi olisi todeta lapselle ääneen, että "nyt sinä olet tosi, tosi vihainen", ja kuulla, mitä lapsi haluaa sanoa. Lasta pitää ymmärtää, mutta aikuisen ei pidä antaa periksi, vaan ohjata lasta myönteisellä tavalla.
Tärkeää vuorovaikutusleikissä on, että aikuinen johtaa ja ohjaa tilannetta.
— Nykyisin lapsia usein kuormitetaan sillä, että heidän pitää osata ja tehdä monta asiaa ja ottaa ikäänsä nähden liikaa vastuuta, Laakso toteaa.
Pikku hömpötyksiä arkeen
Aikuiselta vaaditaan theraplayssa myös leikkisyyttä. Arjessa leikkisyys voi kuulostaa kaukaiselta, varsinkin, jos uuvuttaa ja pelkät rutiinit tuntuvat vievän kaikki voimat.
— Lapsen hyvinvoinnin kannalta olisi suotavaa, että aikuiset uskaltaisivat heittäytyä leikkisiksi. Kun oman leikkisyytensä löytää, siitä alkaa nauttia itsekin, Laakso lupaa.
Hän uskoo, että leikkisyyttä löytyy meistä jokaisesta, mutta pikku hömpötykset lapsen kanssa on ehkä unohdettu.
— Jos vuorovaikutus lapsen kanssa tuntuu rasittavalta, aikuisen pitää tehdä jotain oman hyvinvointinsa eteen, että jaksaa. Ja etsiä oma tapansa olla leikkisä. Aikuisen täytyy huolehtia, ettei stressi ole päällä usein tai koko ajan.
Kun vuorovaikutustaitoja harjoittelee, aikuinen alkaa päästä lähemmäksi lasta. Harjoittelu auttaa aikuista huomaamaan lapsen paremmin, ja hän on valmiimpi vastaanottamaan ja tutkimaan lapsen reaktioita. Vanhempi oppii myös antamaan hyvää kosketusta ja harjaantuu puhumaan lapselle kauniisti, ei komentaen.
Tunneilmaisuja tulee sietää
Marja Laakso ei allekirjoita väitettä, että juuri nykyajan vanhemmilta puuttuisi taito lähestyä lasta. Lastenkasvatuksessa on aina ollut ongelmia, mutta nykyaikana on tarjolla monenlaisia palveluja, jotka voivat auttaa lasta ja vanhempia.
— Lapsi pysyy perustarpeineen samanlaisena, mutta yhteiskunta ympärillämme muuttuu. Ei yksinkertaisesti tiedetä, miten pitäisi suhtautua esimerkiksi tämän ajan tietokonelapseen. Ja voi olla, ettei muutenkaan tiedetä, mitä lapsen kanssa oikeastaan pitäisi tehdä.
"Sanat ovat tärkeitä, mutta ehkä vielä tärkeämpiä
ovat aikuisen ilmeet, äänensävy ja eleet."
Tiedollista älykkyyttä korostava kulttuurimme välttelee tunneilmaisuja. Varsinkin kielteisten tunteiden, surun, ahdistuksen, vihan ja suuttumuksen, käsitteleminen koetaan kiusalliseksi. Helposti lapsi jätetään kestämään tunteensa itsekseen.
— Varsinkin murrosikäisen kanssa tunteiden käsitteleminen on vaikeaa. Tunteet kuitenkin kuuluvat elämään. Vanhemmat myös sietävät tunteita eri tavalla. Jonkun on vaikea kestää lapsen vihaa, joku toinen taas ei kestä lapsen ahdistusta.
— Theraplayssa kaikenlaiset tunneilmaisut ovat sallittuja, mutta kaikki teot eivät ole. On olennaista, että aikuinen asettuu lapsen rinnalle: sanat ovat tärkeitä, mutta ehkä vielä tärkeämpiä ovat aikuisen ilmeet, äänensävy ja eleet, oma kehonkieli.
Vuorovaikutusleikissä korostuu elämyksellisyys ja toisista huolehtiminen. Siinä opitaan kokemaan myötätuntoa, jonka kautta Laakson mukaan voitaisiin ehkä ennaltaehkäistä koulukiusaamista. On tärkeää saada hoivaa ja antaa sitä. Tärkeää on myös, että aikuinen haluaa, että lapsella on hyvä olla.
Neljä sääntöä
- Pysytään yhdessä.
- Huolehditaan kaverista.
- Aikuinen johtaa.
- Pidetään hauskaa.
Jaa tämä artikkeli: