Hoivarobotti viihdyttää vanhuksia
Hoivarobotti Lydiaa kokeillaan ensimmäistä kertaa Attendon hoivakodissa Vartioharjussa. Kuva: Esko Jämsä

Hoivarobotti Lydiaa kokeillaan ensimmäistä kertaa Attendon hoivakodissa Vartioharjussa. Kuva: Esko Jämsä

Hoivarobotti viihdyttää vanhuksia

Robotit tekevät tuloaan vanhustenhoitoon. Ne voivat esimerkiksi vetää aamujumppaa, muistuttaa lääkkeiden ottamisesta tai lukea uutisia, mutta hoitajia ja inhimillistä kosketusta ne eivät korvaa.

Lydia poseeraa kuvaajalle, ja sen vartalo taipuu mitä ihmeellisimpiin muotoihin. Hoivarobotti on tullut vierailulle Attendon Linnanharjun hoivakotiin, jossa vietetään tulevaa isänpäivää kakkukahvien ja kuohuvan merkeissä.

Attendon hoivakodeissa ympäri Suomea syksyllä kiertänyt Lydia teki ensivierailun Linnanharjuun Helsingin Vartioharjuun lokakuun puolessavälissä. Kokeilun tarkoituksena on ollut testata robotin soveltuvuutta hoivakotiin.

Asukkaat katsovat Lady Lydiaa kiinnostuneina ja pian kuuluu innokas kutsu: Tule tänne!
 

Tänään neiti on kuitenkin melko itsepäisellä tuulella ja tuntuu hyytyvän alkuunsa. Se jää makaamaan lattialle eikä suostu nousemaan."
 

Lydia on ihmisten parissa työskentelevä humanoidirobotti eli ihmisen näköinen robotti, jolla on kädet, jalat ja pää. Lydian henkilökohtainen avustaja Raija Kirjavainen antaa käskyjä ja ohjaa sitä tabletilla. Tänään neiti on kuitenkin melko itsepäisellä tuulella ja tuntuu hyytyvän alkuunsa. Se jää makaamaan lattialle eikä suostu nousemaan.

– Lydia käy tänään tosi hitaalla. Lydia, nyt pitää kyllä totella, komentaa Kirjavainen naurahtaen.

Viimein Lydia avaa sanaisen arkkunsa. "Hyvää päivää, on mukava tulla tapaamaan teitä tänne", se lausuu.

Asukkaat taputtavat.

Puhuva robotti ihastuttaa

Tapaamista jatketaan laulutuokiolla. Lydia aloittaa kappaleella Taivas on sininen ja valkoinen ja saa asukkaat mukaansa.

Vartioharjun hoivakodissa asuvat ystävät Raili Pulli ja Majlis Tapio ovat ilahtuneita, että näkevät Lydian jo toistamiseeen.

– Ihana, fantastinen, tuo piristystä arkeen, naiset tuumaavat tuntojaan.

– On vähän vaihtelua, ei aina yhtä ja samaa, esimerkiksi telkkarin katsomista. On mukavaa, että on tällainen puhuva robotti, joka kuuntelee ja jonka kanssa voi vaihtaa ajatuksia. Kai ne saa oppimaan aika hyvin erilaisia asioita.

Leea Kiviluoto-Yli-Ilkan mielestä Lydia on ihmisen näköinen, inhimillinen. Se voi avata aivan uusia ajatuksia. Kiva olisi myös, jos robotti ohjaisi jumppia.

– Lykkyä tykö vain Lydialle, hän toivottaa.

Lydia kiertää myös sylistä syliin ja asukkaat hämmästelevät, kuinka painavalta se tuntuu. Robotti painaa kuusi kiloa ja on 57 senttimetriä pitkä.

Vierailu alkaa lähestyä loppua.

"On aika sanoa näkemiin. Pidä hyvää huolta itsestäsi", Lydia toivottaa Attendon asukkaille.

Syy Lydian hitauteenkin paljastuu lopulta. Reititin unohtui matkasta.
 

Robotti ei vie työpaikkoja

Linnanharjun hoivakodissa asuu keskivaikeasta ja vaikeasta muistisairaudesta kärsiviä ihmisiä, jotka eivät enää pärjää kotonaan kotihoidonkaan turvin. Tässä hoivakodissa asukkaiden keski-ikä on 85 vuotta, ja viereisessä hoivakodissa on alle 65-vuotiaita muistisairaita. Linnanharjussa on yhteensä 61 paikkaa, ja lähes kaikki paikat ovat täynnä.
 

Robotti ei voi koskaan korvata ihmistä ja hoitajaa eikä niin ole tarkoituskaan."
– Satu Remander-Hagman
 

Vanhustenhoidon leikkaukset ja säästöt puhuttavat tällä hetkellä, ja ympärivuorokautista hoivaa tarjoavaa laitospaikkaa on Helsingissäkin vaikea saada. Kotona asumista tuetaan mahdollisimman pitkälle esimerkiksi lisäämällä kotihoidon palveluita ja käyntimääriä.

Hoivakodin johtajan Satu Remander-Hagmanin mukaan roboteissa ei ole kyse säästöistä tai hoitohenkilökunnan vähentämisestä.

– Robotti ei voi koskaan korvata ihmistä ja hoitajaa eikä niin ole tarkoituskaan. Inhimillistä kosketusta pitää olla. Robotin tehtävä on lähinnä viihdyttävä ja aktivoida. Se voi lukea esimerkiksi uutisia, vetää keppijumppaa tai laulaa yhdessä vanhusten kanssa.

Remander-Hagmanin mukaan robotti voisi myös muistuttaa lääkkeiden ottamisesta, ruokailusta tai wc-käynneistä.

– Uutta teknologiaa on hyvä tuoda vanhustenkin pariin. Se lisää turvallisuutta.
 

Hyljerobottia käytetään eläinterapiassa

Kustaankartanon monipuolisessa palvelukeskuksessa oleva hyljerobotti Paro näyttää varsin hellyttävältä, jopa vauvamaiselta. Sen tuuheat ripset räpsyvät, kun se katsoo ympärilleen tummilla silmillään.

Pehmeää vaikutelmaa lisää valkoinen turkki. Paro reagoi myös kosketukseen ja puheeseen ja ääntelee vastaukseksi. Yksi Paron erityisominaisuus on, että kun sen ottaa syliin, hylje värisee. Vanhukset nauttivat suuresti Paron kanssa seurustelusta.
 

Jotkut saattavat pelätä kissoja tai koiria, joten hylkeenpoikanen on turvallinen vaihtoehto, kun juuri kenelläkään ei ole siitä aiempaa kokemusta."
– Suvi Kan

– Paro on ollut meillä nyt kolme vuotta. Se on tärkeä erityisesti muistisairaille, sillä sairauden edetessä ihminen saattaa olla levoton ja ahdistunut eikä välttämättä pysty enää puhumaan tai keskittymään kirjaan. Paro rauhoittaa ja helpottaa kontaktin ottamista. Sille ei tarvitse puhua. Voi vain olla silloinkin, kun olo on huono, kertoo ylihoitaja Suvi Kan.

– Jotkut haluavat myös laulaa sille. Parolle leperrellään kuten suloisille pikkukoirille ja -kissoille.

Paroa silitetään ja pidetään sylissä aina yhdessä hoitajan kanssa. Akulla toimivan robotin sisällä on tietokone, viiksikarvoissa mikrofonit ja silmissä kamerat, joten se voi rikkoutua, jos mehua kaatuu päälle tai mikrofoni irtoaa. Hyljettä on käytetty myös autististen ja kehitysvammaisten ihmisten kuntoutuksessa.

– Jotkut saattavat pelätä kissoja tai koiria, joten hylkeenpoikanen on turvallinen vaihtoehto, kun juuri kenelläkään ei ole siitä aiempaa kokemusta.

Oulunkylässä sijaitsevassa Kustaankartanossa vierailee myös oikeita koiria ja kissoja, ja kesällä pihalla tepsutteli kolme kanaa. Myös Linnanharjussa käy koiria päivittäin, ja Siiri-kissa on muuttanut asumaan yhteen ryhmäkotiin.

 

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: