Hommissa: Kanttori Tuomas Heikkilä
Kuva: Marianna Siitonen

Kuva: Marianna Siitonen

Hommissa: Kanttori Tuomas Heikkilä

"Kun olin kolme ja puolivuotias, minulle lyötiin viulu käteen. Opin soittamista Suzuki-ryhmässä, jonne kymmenen vuotta vanhempi isosiskoni minut salaa ilmoitti. Myöhemmin jatkoin Kuusamon musiikkiopistossa.

Olin ehkä kymmenvuotias, kun isä laittoi soittamiseni aluilleen. Isäni on kanttori, ja opin nuotinlukua ja alkeita hänen valvovan silmänsä alla. Tosin enemmän taisin soittaa hänen selkänsä takana. Halutessaan pääsi soittamaan urkujakin.

Musiikin harrastaminen ei ollut pohjoisen perukoilla kovin trendikästä. Kovat jätkät pelasivat lätkää. Olin usein ainut musiikin harrastaja. Se saattoi tuntua jopa nololta. Voi tuo tunne olla omia pelkojanikin.

Lukion jälkeen lähdin Helsinkiin, tein hanttihommia ja kävin armeijan. Varusmiespalvelus soittokunnassa oli yksi parhaista vuosistani. Siellä oli 80 samanikäistä kaveria, joita yhdisti musiikki. Musiikki-minäni sai arvostusta ja vahvistui, ja tie vei lopulta ammattiopintoihin.

Sibelius-Akatemiassa sain opiskella musiikkia eri kulmista. Rahoitin opintoni tekemällä keikkoja ja lomituksia seurakunnissa. Valmistuin viime keväänä, ja sijaisuus Hakunilassa on ensimmäinen kokopäiväinen pestini.

Vanhat kanttorit laskevat usein, montako Hoosiannaa heillä on vielä jäljellä ennen eläkettä. Minulla on tänä vuonna edessäni ensimmäinen Hoosianna kanttorina. Se lauletaan Hakunilan kirkossa kuoron kanssa ja evankeliumitekstin keskellä, kohdassa, jossa kansanjoukko tervehtii Jeesusta huutaen."

Jaa tämä artikkeli: