Kuva: Marianna Siitonen

Hommissa: Kirkkovaltuuston puheenjohtaja Pirjo Ala-Kapee-Hakulinen

• 26.09.2016 14:50
• Ulla-Maija Vilmi

"Olen utelias tutustumaan uusiin asioihin ja ilmiöihin. Tämän vuoden vanhusten viikon teema Tekee mieli oppia sopii minuun. Vuosikymmeniä sitten, kun olin opetusministerinä, jatkuva oppiminen oli uusi käsite ammatillisessa koulutuksessa. Viime aikoina olen nähnyt, miten jännittäviä uusia asioita voi tulla vastaan vielä myöhemmällä iällä.

Yksi sellainen on kirkkotanssi. Se avasi minulle uuden maailman. Luen uusia kirjoja. Tieteestä ja teknologiasta innostuttuani olen tutkituttanut oman DNA:ni ja tutustunut juuriini sitä kautta.

Olen harrastanut myös perinteistä sukututkimusta. Siinä minulla on ollut hyötyä opintoihini kuuluneesta vanhojen käsialojen kurssista. Olen ajatellut kirjoittaa vanhempieni ja heidän vanhempiensa tarinat sitä hetkeä varten, kun ne ehkä alkavat kiinnostaa nuorempia sukupolvia.

Se, että yli seitsemänkymppisinä otimme mieheni kanssa koiranpennun, vaati tietynlaista rohkeutta. Tarvittaessa koiralle on olemassa varapaikka. Koirasta on se ilo, että sen kanssa on lähdettävä ulos liikkumaan joka päivä. Liikunta ylläpitää myös henkistä vireyttä.

Elämän kohokohtia ovat monenlaiset tapahtumat, kokoontumiset ja juhlat. Tekee hyvää laittaa päälle paremmat vaatteet ja tavata toisia, entisiä tuttuja tai uusia tuttavuuksia, iloisissa merkeissä. Vantaan seniorijuhla on yksi mahdollisuus viettää juhlaa ja voimaantua.

Ajattelen vanhenemista läheisten ihmisten esimerkin kautta. Äitini eli aktiivisena yli 81-vuotiaaksi. Hän kertoi, että hänen sielunsa kävi yhä rippikouluaikaa. Hän oli mieleltään valoisa ja iloinen, hän näki vain hyvät puolet. Se ei tarkoita, että hänen elämänsä oli helppo. Hän oli vain 44-vuotias, kun jäi leskeksi. Erotessamme hänen tapanaan oli toivottaa, että 'voimme parhaiten’.

Äitini sanoi eläneensä niin hyvän elämän, ettei hänen kuolemaansa ollut syytä itkeä. Hänen kanssaan ei jäänyt mitään sanomatta. Toivoisin itsekin eläväni niin, että saisin elämältä kylliksi. Vaikka vanhan ihmisen kuolema on todennäköisempi kuin nuoren, ei vanheneminen ja vanhuusikä voi olla pelkkää kuoleman odottelua. Me kuolemme vain yhtenä päivänä, kaikkina muina eletään."