Kuva: Marianna Siitonen

Hommissa: Pappi Vesa Ruokonen

• 08.11.2016 12:20
• Ulla-Maija Vilmi

"Minusta tuli pappi ja aloitin työn Korsossa kesäkuun alussa vuonna 1981. Silloin en olisi mitenkään voinut kuvitella, että teen koko pappisurani samassa seurakunnassa. Kun jään eläkkeelle joulukuun alussa, minulle tulee täyteen 35,5 vuotta pappina Korsossa. Olen myös Korson seurakuntalainen, olen asunut ja asun ainakin toistaiseksi Korsossa.

Olen toiminut nuorisopappina ja virastopappina. Myöhemmin työalanani oli aikuistyö, sitten diakoniatyö ja lopuksi lähetystyö.

Diakoniapappina olin Yhteisvastuukeräyksen vastuuhenkilö. Näin 1990-luvulla kotimaisen avuntarpeen kasvun. Diakoniatoimistoon tuli entistä enemmän ihmisiä, joilla ei ollut rahaa ruokaan.

Yhäkin lähetystyötä tukee ja lähetyspiireissä toimii varsin iäkkäitä ihmisiä. En osaa arvioida, päättyykö tuon muotoinen työ heidän tai meidän mukanamme ja löydetäänkö kirkon kansainvälisen työn tueksi uudenlaisia työmuotoja.
 

Omimmaksi alakseni olen kokenut perinteisen papintyön, saarnaamisen ja kirkolliset toimitukset. Ristiäisissä, hautajaisissa ja monenlaisissa elämäntilanteissa olen tavannut niin paljon ihmisiä, etten mitenkään voi tuntea ja muistaa heitä kaikkia.

Olen pitänyt Raamatun selittämisestä seurakunnalle. 2000-luvun alussa innostuin pitämään myös raamattuluentoja uudessa seurakuntasalissa. Luennoilla kävi pieni uskollisten joukko. Luennot taisivat loppua siihen, että niiden valmistelun arvioitiin vievän liian paljon aikaa suhteessa tavoittavuuteen. Minusta tilaisuus voi olla merkityksellinen silloinkin, kun paikalla on vain muutama ihminen.

Pidän lähtösaarnani tuomiosunnuntaina. Vaikka päivän nimi kuulostaa vaativalta ja ankaralta, ajattelen päivää ja aihetta armon näkökulmasta. Isä Jumala ei ole tuomari. Hän on antanut kaiken tuomiovallan Pojalleen Jeesukselle, joka on myös sovittanut kaikki synnit. Se on lohdullista. Tuomiota ei tarvitse pelätä, kun tuomari on myös armahtaja."