Huomaa arjen hyvät hetket
Kun tuntee itsensä, pitää huolta ihmissuhteistaan ja rahoistaan ja saa siivottua kotinsa, on aika onnenpekka.
Diakoniatyöntekijä Tarja Andersson on huomannut, että ihmisen hyvinvointi lähtee käytännön asioiden hoitamisesta. Niinpä hänen mielessään muhinut ajatus ryhmästä, jossa keskitytään arjen askareisiin, toteutuu nyt Martinristissä.
— Olen itse käytännön ihminen ja haluan mielelläni neuvoa niissä asioissa. Moni asia tulee itse tehtynä halvemmaksi, ja sitä paitsi siinä oppii, kun tekee itse, Andersson sanoo napakasti.
Tältä käsistään näppärältä naiselta sujuvat niin kodin remontit kuin auton pikku korjaukset. Ja koti pysyy siistinä oikeaoppisesti.
— Miten sinä otat maton lattialta, kun olet viemässä sitä ulos tuulettumaan? kysyy Andersson.
Kääräisen rullalle, nostan sen syliini ja kannan ulos. Niinhän sitä on aina tehty?
— Ei, ei! Mitä tapahtuu, kun koirankarvat ovat maton päälipuolella ja käärit maton rullalle? No, ne karvat leviävät myös maton toiselle puolelle. Matto pitää taitella niin, etteivät karvat ja roskat leviä toiselle puolelle, ja sitten sen voi vasta kääriä rullalle.
Käy ilmi, että Anderssonin käytännön taidot ovat perua hänen omalta äidiltään, joka "on ollut ikänsä martta".
Työssään Tarja Andersson on huomannut, että moni nykyihminen tarvitsee opastusta tavallisissa arjen taidoissa. Uusavuttomuus ei ole tuulesta temmattua.
— Seurakunnissa on paljon parisuhde- ja mielenterveysryhmiä, ja niilläkin on paikkansa, mutta myös käytännön apu -ryhmälle olisi tilausta. Ja totta kai toiminta lähtee kristilliseltä arvopohjalta. Ryhmässä kuullaan päivän sana — sekin kuuluu elämään! Se on toivo, jota ei pidä arjen keskellä unohtaa.
Arjen apu -ryhmän tavoitteena on, että ihminen selviytymisen kokemusten kautta saisi elämäniloa. Kyse on arjen askareista, mutta "oppi" täytyy aloittaa omasta itsestä ja asenteestaan: jos ei arvosta itseään, eivät arkeen liittyvät tehtävätkään tunnu vaivan arvoisilta.
— Selviytymiseen kuuluu, että rahat riittävät, eli kortit pannaan poikki, eikä oteta vippejä. Siitä saa itseluottamusta hitusen lisää. Itseluottamus auttaa taas siinä, ettei pelkää muita ihmisiä vaan löytää oman paikkansa.
Andersson on antanut ryhmälle nimen Varaventtiili. Oikean varaventtiilin hän löysi kotinsa pannuhuoneesta.
— Toivon, että aivan niin kuin varaventtiili avaa, sulkee ja suodattaa, niin ryhmään osallistuva voisi sulkea elämästään jotain pois, suodattaa ja avata uutta tilalle.
Miksi arjen taidot ovat hukassa? Eivätkö rahan käyttö, puhtaus ja siivoaminen ole perustaitoja, jotka opitaan, jos ei kotona, niin ainakin päiväkodissa ja koulussa? Tarja Anderssonin mielestä yhteiskuntaa ei voi joka asiasta syyttää.
— Meidän sukupolveemme on heijastunut vanhempiemme kautta vielä sota-aika ja se, että työtä pitää tehdä. Nyt ajatellaan, että seuraavien sukupolvien täytyy päästä helpommalla. Ennen käveltiin ja hiihdettiin kouluun, nykyään taksi vie ja tuo. Onkohan niin, että ihmiset tehdään tahattomasti laiskoiksi?
Kun kaikki tehdään valmiiksi, osataan kyllä vaatia, mutta ei enää haluta itse tehdä mitään.
— Olisiko se karhunpalvelus? kysyy Andersson.
Kun mitään ei haluta tehdä itse, käytännön asiat — jopa kodista ja itsestä huolenpitäminen ja raha-asioiden hoitaminen — jäävät oppimatta.
— Ihmisen elämä on kuin pieni yritys, jota ei pitäisi päästää konkurssiin. Siinä on monta tasoa ja solua, jotka pitää hoitaa ja pitää pystyssä. Kun ne ovat hallinnassa, yritys toimii.
Vaikka asioiden hoitamaan lähteminen voi tuntua vaikealta, Andersson neuvoo ottamaan itseään niskasta kiinni, kukaan muu ei sitä tee. Yksi asia johtaa toiseen, myös hyvissä päätöksissä.
— Arkisten asioiden hoitaminen tuo hyvinvointia ja onnellisuutta, lupaa Andersson.
Usein kuvitellaan, että elämä on hyvää, kun kaikki sujuu koko ajan mutkattomasti.
— Ei kukaan ole koskaan sellaista luvannut, Tarja Andersson muistuttaa.
— Arki ei ole pelkkää ylämäkeä eikä tasaista. Se on vaihtelevaa. Kun selviää huonoista ajoista, se kantaa eteenpäin ja osaa nauttia hyvistä ajoista. Emme me ole tulleet tänne vain kärsimään, vaan me olemme saaneet mielettömän lahjan: elämän. Meillä jokaisella on vastuu, miten me sen lahjan käytämme.
Ei ole klisee, että elämän onni koostuu pienistä asioista. Ne pitää vaan jokaisen itse huomata.
— Positiivisuutta tuo elämään se, että onnistuu jossakin. Voi että loppupäivä laulattaa! Joku voi onnitella itseään siitä, että on saanut kaikki laskut maksettua. Toinen voi iloita siitä, että uskaltautuu mukaan johonkin ryhmään, tai että uskaltaa sanoa jollekin sen, mitä olisi jo aikoja sitten pitänyt sanoa.
Tarja Andersson haluaa puhua — marttojen sukua kun on — myös näinä päivinä harvemmin kuullusta säästämisestä. Nykyisin otetaan lainaa, että saadaan heti se, mitä mieleen juolahtaa haluta. Varaventtiili-ryhmässä säästövinkkejä on jaossa enemmänkin, mutta tässä tiedoksi yksi.
— Parisuhteen naispuolisille sanoisin, että ostavat sellaisen parturinvehkeen ja leikkaavat itse miestensä hiukset!
Apua arkeen
Arjen hallintaa käsittelevä Varaventtiili-ryhmä kokoontuu viitenä sunnuntaina. Aiheina ovat Kuka minä olen?, Ihmissuhteeni, Puhtaus ja terveys, Arvot sekä Talous ja rahankäyttö.
Alustus, keskustelua ja yhdessä pohtimista. Vetäjinä diakoniatyöntekijä Tarja Andersson, lapsi- ja perhetyön sihteeri Helena Fyhr ja perheneuvoja Leena Jokinen. Lastenhoito järjestetty.
Ilmoittautumiset Anderssonille p. 050 357 7736.
Varaventtiili — apu arkeen su 1.2. klo 15–16.30 Martinristissä, Martinlaaksonpolku 1
Jaa tämä artikkeli: